Aurinkokehräin herää

Aurinkokehräin heräsi lyhyiltä talviuniltaan ja pyörähti tänään yhden aikaan käyntiin, kun keräimen lämpötila nousi yli +40 celsiusta! Keräimen lämpötila ylitti tällöin vesivaraajan alaosan lämpötilan. Akkuvesivaraajan lämpötila on ollut aika korkea: ylälämpötilat +60-80C, sillä käytän paljon puuhellaa (joka siis myös lämmittää vettä. On siis vesikiertoinen eli  keskuslämmmitysliesi)

Viime vuonna pumppu pyörähti jo loppiaisena 6. päivä tammikuuta, ensimmäisen kerran talvennanavan kuussa! Keräimet ovat olleet katolla vuodesta 2004 eli kohta 9 vuotta!

Kehrätäänkö tammikuussa?

Kiipesin auringonpaisteen innoittamana katolle, ja tein keräimiä peittävään jäätyneeseen lumikerrokseen mustia aukkoja, kehruureikiä (vasta iltapäivällä). Saas nähdä, kehrätäänkö tammikuussa!  Aamulla keräimen lämpötila oli -25C joten pakkasta on täytynyt olla yöllä lähes -30 C. Tosin säätiedotus lupaa lauhtuvaa ja pilvistä...

Tammikuinen päivä kuin helmikuuta parhaimmillaan

Peksalan koulun satavuotis-lahjaksi saama tuuliviiri eteisen katonharjalla.

Pakkanen paukkuu -20 alapuolella. Sen tietää siitä, että se on keräimen lämpötila ja keräin lepää auringonvalossa kimmeltävän lumipeitteen alla. Aurinko kultaa jäähileitä koivunoksissa. Hiiripöllö viihtyy edlleen maisemassa ja lensi leppoistellen pihamme yli auringonnousun aikaan. Harmaapäätikka roikkuu puihin kiinnitetyissä talinyyteissä omistajan elkein. Pihapiiri täynnä siritystä ja tititystä, parveleivia urpiaisisa ja monenvärisiä tinttejä. Korvenkolkan käpytikka nakuttaa pakastevarastojaan pihanperän komeassa kelossa. Helmikuun parhautta jo tammikuussa!

Karhunpäivä

"Hohhoijjaa, nälkä suolessa ja talvi puolessa" sanoi emokarhu, käänsi kylkeään ja tuuppasi vastasyntyneitä poikasiaan lähemmäs itseään...

Talvenselkä taittuu talvennavasta 14-18.1. Taitepäivä on vanhassa aurinkokalenterissa nimetty karhun päiväksi.

Aurinko pilkistää pilvien lomasta ja leppeä pakkanen kimmeltää vasta auenneissa pajunkissoissa.

Kevät pilkisti aurinkokeräimistä - ollaanhan talven valoisammalla puolella!

Härän voimalla maansiirtotöihin

Oli oikea hetki viimeistellä maansiirtotyöt kouluvanhuksen ympärillä. Luvassa oli pakkasia ja halusin pihamaan pääsevän heti kiinni keväisestä kasvurynnistyksestä.

Maakaapelille oja "samantien"

Sähkökaapelin uusi reititys talon alta.

Tyypillinen virhe: sähkökaapeli kiinnitetty vesilistan päälle, jossa se kerää vettä
lahottaen seinää, pahimmassa tapauksessa ylimmäisiä hirsiä.
Toistaiseksi huokaistiin helpotuksesta: puuaines tuntuu kovalta.

Talon kivijalka saa taas hengittää. Hulevedet lorisevat toivottavasti uuden salaojan
kautta alarinteen ojaan .

Siistä jälkeä, ollakseen isojen härkävoimien tekemää.

Vanha sähkökaapeli vapautetaan tehtävästään. 

Koulun seinustalta poistettu maa-aines kivineen siirrettiin tasoittamaan rinnettä ja reunustamaan pihatietä.

Härkää sarvista -ajat käsillä

Loppiaisesta alkaa härkäviikot, pelkkää nuukuutta ja arkea kevään pääsiäiseen saakka.
Talvennavan aikaan, karhun päivänä 14.1. , karhu kääntää kylkeä todetakseen: talvi puolessa ja nälkä suolessa. Omavaraistaloudessa viimeiset vihannekset ja juurekset on syöty, nahistuneista juureksista imeltämällä loihditut makoisat laatikot kaavittu ja nuoltu, ja siirrytty muonituksessa kuivavarastojen -ja pakasteiden varaan.

Härkäpapua sarvista ja pavut ikkunalle itämään - kuva viime talvelta, jolloin laitoin pavut itämään helmikuussa. Nyt odotan talvennavan yli.

Tammikuu, talven tamminen tappi, on kuukausi jolloin aurinkokeräimen pummpu ei juuri pyörähdä. Ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran sellainen ihme tapahtu viime tammikuussa.

Joulukuussa kertyneet lumikinokset sulivat solisten jäätyäkseen mataliksi hangiksi ja jäisiksi pihapoluiksi. Katolta tulivat lumet alas rytisten.

Maisema näyttää alastomalta. Kaadoimme kaksi koivua takapihalta kasvimaan tieltä polttopuiksi.  Puut sijaitsivat hevostarhassa ja olivat siksi vahingoittuneet, joten kaatopäätökseen vaikutti myös varautuminen pohjoisen puolelta puhaltaviin myrskytuuliin. Olemme istuttaneet uusia taimia suojapuiksi, koivuja, mäntyjä ja kuusia.

Joulukuun lopulla näytti takapihalla tältä:

Ilmalämpöpumppu  puhaltaa nyt neljättä talvea puulämmittäjän lisäapuna. Hyvin on toiminut, vaikka alkuun myönnän epäilleeni moisen vekottimen hyötyjä. Ei ole tarvinnut huoltoa. Kesäisin emme käytä pumppua viilentämiseen, ja käynnistämme sen yleensä vasta yöpakkasilla.