Remppakesä

Kurjet ovat lähtötunnelmissa ja siirtyneet pesimäpaikaltaan rantaniityltä talomme viereiselle pellolle kailottamaan kaihoisasti.  Pelto on kurkien lentokenttä, jossa pariskunta perinteisesti tankkaa pitkää lentomatkaa varten. Samalla ne odottavat pohjoisesta saapuvaa auraa noustakseen kyytiin - tällä kertaa ilman jälkikasvua. Jokavuotinen syksyn merkki.

Auringonkehrääjälle kesä oli riittävän aurinkoinen: tuhannen litran vesivaraaja piti käyttöveden lämpimänä yli sateisten ja viileiden ajanjaksojen. Yhden kerran virittelin vesikiertohellaan tulet, kun oli tavallista enemmän suihkussa kävijöitä. Katsotaan miten pitkään syksyä lämpöä riittää. Myös tänään aurinko näyttäytyi riittävästi rankkasadekuurojen väleissä ja vesi pysyi +50 asteen paremmalla puolella.

Heinäkuun sähkölasku oli kulutuksen osalta vaatimattomat 15 euroa. Sen sijaan käyttömaksua kertyi 25 euroa eli kulutuksen hinnan ja käyttömaksun suhde on kääntynyt päälaelleen ilmeisesti pysyvästi! Ostamme sentään Kraft&kultur ekomerkittyä sähköä.

Kesän päähuomio on ollut auringonkehruun tarkkailun sijaan kohta satakymmenen vuotta täyttävässä koulussa, "koulukodissamme", ja sen lahovaurioiden korjaamisessa. Koulu on maakuntakaavassa suojeltu kohde, joten kunnostustyöt teemme museoviraston ohjeistuksen mukaan perinteisesti. Mielenkiintoista! Lahot hirret on vaihdettu, uudet seinäpanelit ja vesipenkit paikoillaan, parhaillaan kunnostamme ikkunoita ja olemme tehnyt maalauskokeita tavoitteena maalata rakennus kokonaisuudessa ensi kesänä. Ikkunoiden korjausta ja maalausta riittänee vuoteen 2014 asti, jolloin vietämme koulun 110-vuotisjuhlia.

Tässä linkki kuvatarinaan Peksalan wanhan koulun vahinkokartoituksesta eli siitä miten kaikki alkoi:

Laho ei lannista, osa 1 eli vaurion kartoitus

Tästä se alkoi... Eteläseinustan vesipenkki on uittanut vettä seinän väliin, ehkä vuosikymmeniä.

Pohjoispuoli.