Keinopesiä pihapiirin pienimmille

Hurjaa. Helsingin sanomat tänään:  Pölyttäjien katoaminen uhkaa koko maailman ruokatuotantoa. Tästä on varoitettu jo pitkään. Uusin raportti vahvistaa aikaisempia havaintoja.

Monet hyönteis- ja lintulajit, ne kaikkein pienimmät kanssaeläjämme, ovat elintärkeitä maailman ravintotaloudelle ja ihmisten terveydelle. Pölytyksestä riippuvaiset kasvit muodostavat 35 prosenttia maailman viljelyskasvien tuotannosta. Olemme riippuvaisia luonnon monimuotoisuudesta.

Mitä voimme tehdä?

Voimme vaatia entistä voimallisemmin luonnon monimuotoisuuden suojelua - ja suojella itse. Voimme myös opiskella eläinten elinympäristöjen piirteitä - ja oppia ymmärtämään. Paljon vahinkoa on ehtinyt tapahtua, mutta vielä voimme yrittää kompensoida ympäristölle aiheuttamiamme haittoja. Suomalainen metsätalous on muuttanut metsäluontoa niin, että esimerkiksi lintujen kolopuista on huutava pula. Siksi nyt on polkaistu käyntiin hanke "Miljoona linnunpönttöä". Hienoa, linnunpönttöjä tarvitaan, mutta niiden rinnalle tarvitaan myös paljon koskematonta metsänpeittoa lahopuineen sekä kolopuiden ja vanhojen metsien suojelua. 

Pölyttäjille pönttöjä

Voimme auttaa myös pölyttäjiä. Mesipistiäiset ovat tärkeitä pölyttäjiä. Mesipistiäisille suotuisat elinympäristöt ovat hävinneet maaseudun muutoksen myötä ja monet lajit ovat uhanalaisia tai vaarantuneita.  Erakkomehiläiset ovat villejä mesipistiäisiä.

Nyt on viime hetket käsillä valmistaa mesipistiäisille tekopesiä talven yli kuivuneista pölleistä tai ruokonipuista - ohjeita löydät mm. Suomen luonto-lehdestä. Pesät on hyvä olla sijoitettuna paikoilleen viimeisten lumenrippeiden aikaan maalis-huhtikuussa.

Kääk - myrkkypistiäisiä!

Erakkomehiläiset, niinkuin tarhamehiläisetkin kuuluvat myrkkypistiäisiin. Rauhallinen yhteiselo näiden pelottavien pörriäisten kanssa on mahdollista. Villimehiläisillä on kyllä pistin, mutta se on niin heikosti kehittynyt, ettei se kykene läpäisemään ihmisen ihoa. Sitä paitsi nämä hyönteiset ovat hyvin rauhallisia, minkä vuoksi niiden toimia on erittäin helppoa seurata - pysyt vain itse rauhallisena!

Lehdenleikkajamehiläinen

Kiinnostukseni mesipistiäisiä kohtaan heräsi vuosia sitten - sattumalta, ja kun lapset olivat vielä pieniä. Pihakeittiömme penkkeinä oli kookkaat pajurungot. Istuimme vihanneksia tulella käännellen, kunnes huomasimme lasten kanssa, että jalkoväleissämme oli liikettä: pieniä pörriäisiä tai jonkinsortin mehiläisiä, "myrkkypistiäisiä varmaan”, lenteli eestaas jalkojemme väleistä. Lapset olivat oppineet olemaan rauhallisesti ampiaisten (ampiaiset eivät ole mesipistiäisiä, vaan raadonsyöjiä eli petoja) kanssa, joten kumarruimme tarkastelemaan tarkemmin mitä oikein puiden rungoilla tapahtui. Tosiaankin: runkoihin oli ilmaantunut pienen pieniä reikiä, halkaisijaltaan noin 4-5 millimetriä. Pörriäiset ilmiselvästi pitivät reikiä pesinään. Päätimme seurata tilannetta ja jatkoimme penkkien käyttöä ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mehiläiset eivät myöskään välittäneet meistä, vaan jatkoivat lentojaan. Joidenkin päivien kuluttua huomasimme, että reiät oli peitetty vihreällä... Tutkimme reikiä ja selvisi, että rei´issä oli pieniä lehtien paloja, jotka oli leikattu pienen otuksen pienen pienillä hampailla tarkalleen puussa olevien reikien kokoisiksi. Olimme haltioissamme! Joka reiän suulla oli paksu nippu näitä taidokkaita lehtileikkeleitä! Näimme myös, miten mehiläiset kantoivat pyörylöitä pesiinsä ja asettelivat ne huolellisesti suuaukolle. Sisällä onkalon perällä oli lapsosia.

Vanhassa pajunrungossa asui ahkera pölyttäjä Megachile rotundata eli lehdenleikkaajamehiläinen.

Pesäpönttöjä ja erakkohotelleja:

Kokeilumielessä valmistettuja pesiä:

Erakko-hotellit

Erakkomehiläisille huoneistoja mukavuuksineen: aamuaurinkoon suunnatut oviaukot, pitkät puhtaat käytävät ja turvallinen ympäristö, jossa paljon pölytettävää.

Erakkomehiläiset ovat villejä mesipistiäisiä, joiden naaras rakentaa pesän yksin ilman lajitovereidensa apua. Erakkomehiläiset elävät yksin tai pienissä yhdyskunnissa, mutta vailla samanlaista sosiaalista luonnetta kuin tarhamehiläiset ja kimalaiset. Erakkomehiläisillä ei ole työläisiä, vain koiraita ja naaraita. Erakkomehiläisemot kasvattavat jälkikasvunsa pesäkoloissa, jotka ne tekevät, lajista riippuen, maahan tai pieneen reikään puussa. Emo täyttää pesän siitepölyllä ja medellä. 

Mesipistiäiset ovat tärkeimpiä kasvien pölyttäjiä

Kolopesivien mesipistiäisten asuntopula on pahentunut maaseudun muutoksessa. Metsänhoito on siivonnut lahopuut ja muokannut metsäpohjan, avonaiset laidunniityt ovat kasvaneet umpeen, puistot ja pihat ovat siistillä nurmikolla, hirsirakentaminen on vähentynyt ja puuaitojen tilalla on betonia ja metallia. Kovakuoriaisten puuhun tekemiin reikiin pesimään tottuneet erakkomehiläiset pölyttävät kukkia ja puutarhamarjoja, sekä monia maatalouden viljelykasveja, kuten rypsiä ja hernekasveja. Erakkomehiläiset keräävät siitepölyä tarhamehiläisen tavoin vasuihinsa tai takaruumiinsa runsaisiin karvoihin. Ne ovat meille hyvin arvokkaita pölyttäjiä. Meidän terveellinen ja monipuolinen ravinto on suorastaan riippuvainen erakkomehiläisten tarjoamista pölytyspalveluista.

Tutkittu juttu: yksi ainoa muurarimehiläinen saattaa pölyttää yhtä monta kukkaa kuin 80-300 tarhamehiläistä! Villien mesipistiäisten pesimäpaikat ovat vähissä ja tein Erakko-hotellit tähän tarpeeseen. Muidenmuassa muurari- ja lehdenleikkaajamehiläiset arvostavat hotellimajoitusta pitkillä puhtailla käytävillä.

Kyse on vielä suuremmasta kokonaisuudesta kuin vain ihmisen ravinnosta. Erakkomehiläisten pesissä loisivat monet muut hyönteiset, kuten toukojäärä tai villakärpänen. Pölyttäjähyönteiset vaikuttavat välillisesti myös lintujen ja muiden eläinten ravinnonsaantiin pölyttymisen kautta muodostuvien siementen muodossa. Hyönteiset ovat olennainen osa luonnon monimuotoisuutta. Ne ovat monien lajien tärkeitä ravintolähteitä, niin loisten kuin petojen. Hyönteiset ja muut selkärangattomat muodostavat kasvien ohella ravintoverkoston perustan, jonka heikkeneminen vaikuttaa ennalta-arvaamattomasti luonnon tasapainoon.

Hotellihuoneita varattu!

Alkuperäinen juttu Paljasjalkapolku-ympäristötaidenäyttelyn Erakko Hotellit -teoksesta (vanhassa blogissani)