Syksy

Kesä meni kehräten. Syksy toi työkiireet samaan aikaan lämminvesivaraajan yläosan painuessa +40 asteeseen, joten laitoin  varaajan yläosan kierukkaan yösähkön noin viikko sitten - +50 asteeseen. Varaajan alaosan jätin edelleen aurinkolämmön varaan. Kun työrupeama Halikonlahti Green Art näyttelyn parissa päättyy, aloitan puulämmityksen.  Tämä on hybridien parhautta: enrgiaa voi varastoida tilanteesta riippuen joko auringolla, tulella tai vihreällä sähköllä.

Maali kuivuu hyvin lokakuun lämmössä.

Pikkukesän kehruut

Unikko (Papaver orientale) ja auringonkehrääjä hämähäkki

Auringokehruu tuotti lämpöä sisuksiin ja sydämeen koko toukokuun ja läpimistä vesistä ei ollut puutetta. Viritin kahteen otteeseen tulet vesikiertoiseen puuhellaan enemmän mukavuussyistä kuin veden lämmityksen takia. Saunan lattiassa kiertää + 30 asteinen vesi. Taimet pääsivät saunan lauteilla hyvään kasvuvauhtiin. Saunan lattialla myös idätän, kuivaan yrttejä sekä kaupasta saatua "hukkaleipää" hevoselle. Kaikki aurinkolämmöllä.

Kesäkuu
Pikkukesä alkaa kun viljan jyvät ja pavut ovat maassa. Isokesä alkaa puolestaan kesäpäivänseisauksen jälkeen. Alunperin kesä-sana on työperäinen, kuten myös huhti, touko, heinä ja elo. Kesä tarkoittaa kesantoa ja kesannon ajoa eli kesannon kyntöä ja kylvöä. Joissain lähteissä ajanjaksoa on kutsuttu myös kyntökuuksi. Suvi sen sijaan on lämpimään ajanjaksoon viittaava sana. Viimeistään kesäkuussa auringonkehrääjä "unohtaa" kehruun tarkkailun, sillä vedet lämpenevät pilviselläkin säällä.

Pikkukesän helteet päättyivät tänään odotettuun sateeseen. Lämpömittari viipyi useina päivinä +30 asteen paremmalla puolella. Aurinkokeräimissä vedet olivat lähellä kiehumispistettä ja tuhannen litran vesivaraajassa vedet lämpenivät yli +80 asteeseen.  Kierrätin kuumia vesiä mm. laskemalla vedet tulikuumina likaisten astioiden päälle. Vesien jäähdyttyä astioiden pesu sujuu ilman tiskiainetta. Pesin lakanpyykkiä johtamalla kuumaa vettä suoraan pesukoneen rumpuun ja värjäsin villoja aurinkolämpimillä vesillä. Tosin pari päivää sitten porakaivon pumppu laukesi päältä pois merkiksi veden vähyydestä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana pohjavedet ovat pysytelleet aikaisempaa alempana. Porakaivomme syvyys on 70 metriä. Lähdekaivo, joka aikaisemmin riitti hyvinkin tarpeisiimme on kuivunut lähes joka kesä 2000-luvulle tultaessa. En voi siis tarjota aurinkolämpimiä suihkuja retkeilijöille vaikka mieleni tekisi!

Aurinkokeräimet ovat olleet kellertävän harmaan tomun peitossa. Tai ei se ole tomua vaan männyn siitepölyä. Aikaisemmin riensin katolle suihkuttamaan siitepölyt pois "aurinkoenergian tieltä". Nyt ymmärrän että siitä ei ole mitään hyötyä, pikemminkin päinvastoin: siitepöly toimii ylikuumenemisen estäjänä.

Suomessakin voitaisiin kaikki jäähdytysenergia hoitaa aurinkoenergialla! Kyllä auringonkehrääjälle tekee pahaa tämä "hukkaenergian" paljous tai sen hyödyntämisen vaikeus. Toki kaikki kasvaa, puutarha kukoistaa ja villlivihannekset kuivuvat ritilöillä, mutta... Juuri sain postia Saksasta tyttäreltäni: kuvia ystävänsä kotoa jossa aurinkokeräimet tuottavat sähköä myös verkkoon ja siitä maksetaan.

Sade on pessyt keräimet. Näyttää olevan edessä pitempi viileä jakso, katsotaan miten pärjätään! Ei tarvitse paljoakaan auringon paistaa kun keräimen pumppu pyörähtää käyntiin.
Tätä kirjoittaessani sade lakkasi ja aurinko pilkistää: keräinten lämpötila 49 astetta ja pumppu kehrää vettä varaajan ala-osaan rauhalliseen tahtiin (P 30). Kello on 16.30.

Varjoja paratiisissa - tarvitsemme niitä

Vappu toi viileää ilmaa ja saamme taas keitellä pannukahvia vesikiertoisella puuhellallamme. Samalla lämpenevät vedet vesivaraajassa. Aurinko vilahtelee tummanharmaiden kiivaasti purjehtivien pilvien lävitse nostaen keräinten lämpötilaa ja käynnistäen kehruupumpun. Saldo jää kuitenkin niukaksi. Pärjäisimme kyllä ilman aurinkolämpimiä suihkuja, mutta vuorottelevat rae- ja lumikuurot sekä navakka tuuli viilentävät tupaamme. Puuhellasta on moneksi, varsinainen hybridien hybridi: keittää pannukahvit, lämmittää käyttöveden, pitää yllä lattialämmitystä ja kodin viihtyvyyttä lämmittämällä sisäilmaa samalla tuulettaen.

Keväisin  auringonkehruuaika olisi pitempi jos kaataisimme muutaman männyt keräinten kaakkois- ja lounaispuolelta. Olemme jo aikaisemmin kaataneet kaksi pihakoivua keräinten edestä. Tosinaan katselen synkeitä varjoja keräinten selektiivisten lasien pinnalla auringon paistaessa iltapäivällä vielä lämpimästi. Toinen varjomännyistä kuuluu oraville, latvassa on oravanpesä. Ilmaston lämmetessä ja kuumien kesien paahteessa kallioinen tonttimme kuivuu herkästi. Haluan jättää pihamaalle varjostavia puita. Kesäisin aurinkolämmöstä on ylituotantoa ja keräinten vesi nousee lähes kiehumispisteesen, joten varjostavat puut ovat pelkästään hyödyksi. Siksi on syytä tarkkailla aurinkokeräimien ympärystää ainakin auringonkierron verran, ettei vaan tule kaadettua turhaan puita kehruun tieltä. Lisäksi kasvavat puut ovat hiilinielujamme. Jokaista kaadettua puuta kohden yritän istuttaa ainakin kaksi tilalle.

Kevät ja koivunkanto

Lunta säilössä sahanpurujen alla. Naapurilta ostetut ylivuotiset "hukkatukit" pilkottu ja pinottu.. Säästimme pari lehtikuusitukkia ulkoistuin-tarpeiksi.