Syksyinen värikartta

Peksalan vanha koulu odottaa uutta maalipintaa ja samalla uutta väriä. Koulu on maalattu 80-luvun lopulla Tikkurilan öljymaalilla "punamullan punainen". Maaliin lisättiin vernissa erikseen. Maalin pigmentti petti muutaman vuoden jälkeen ja koulu on sittemmin ollut lähinnä marjapuuron värinen. Museoviraston (koulu on siis maakuntakaavassa suojeltu) mukaan punaista öljymaalia ei ole perinteisesti ollutkaan, joten haemme uutta väriä. En uskalla maalata koulua alkuperäiseen värisävyynsä, vaalean harmaaseen, koska pelkään vanhan punaisen värin nousevan pintaan ajan kanssa. On talvi aikaa miettiä väriä.

Koulun vanhan keittolan katolan katolla aurinkokeräimet saavat osansa syksyn värityksestä. 

Oven yläpuolinen ikkuna on korjattu aikanaan uudella lasilla, lukuunottamatta ylimpiä keskimmäistä ja oikean puoleista lasia, joissa puhallettu lasi muuttaa maisemaa maalaukseksi 

Vanhan veistoluokan ikkuna on edelleen puhallettua lasia, paitsi alin keskimmäinen ruutu. 

Kokeilin eri sävyjä sekoittamalla Gysingen rautaoksidin keltaista ja rautaoksidin punaista öljymaalia.

Koulu näyttää häkellyttävän komealta harmaan valkoisessa maalissa ja vihreissä vuorilaudoissa. Tosin valkoinen ei ole minun värini, vaan vanhan koulun väri. Museoviraston asiantuntija lupasi, koska koulu on taiteilijan koti, värivalinnassa "saa irroitella". Entä vuorilistojen väri? Valkoinen on onneton valinta, koska se ei tule pysymään valkoisena. Harmaa vaiko vihreä?

Kehrääjä

Pieni kehrääjä löytyi viikko sitten kohmeisena veneen kokalta.  Lintu on saanut nimensä siitä, että sen öinen soidinääni muistuttaa rukilla kehräämisen ääntä. Kehrääjät ovat muuttomatkalla aurinkoon, Saharan poikki Itä-Afrikkaan. Tämän kehrääjän matka päättyi  aivan alkutaipaleella, Halikonlahdelle. Mikä lie sen hyydyttänyt: äkillinen yökylmyys, yöperhosten vähyys, vaiko onnettomuus.  Kehrääjät kuuluvat horrostajiin ja ruuan ollessa vähissä ne kykenevät laskemaan ruumiin lämpötilansa alas ja näin säästämään energiaa.

Kehrääjä, translation: The spinner  (Caprimulgus europaeus)

Kehrääjä ei rakenna varsinaista pesää, vaan pesii maassa hyvän suojavärityksensä ja -naamion turvin. Edestä päin kehrääjä muistuttaa toista kehrääjää: kissaa. Nokka on niin pienen pieni, ettei otusta heti linnuksi tunnista, mutta linnun aukaistaessa nokkansa paljastuu suuri suu, jonne mahtuu yöperhonen siivet levällään.

Syksyllä vanhassa hirsitalossa asuva auringonkehrääjä horrostaa myös ja totuttelee alhaisempiin sisälämpötiloihin. Vielä ei oikein raaski lämmittää uuneja. Tänään aurinko lämmitti keräimiä ja varaajan vedet, Ei tarvinnut tuikata tulta vesikiertohellan alle.

Vara-lossivaijeri valmiina. Talvi tulee.

Aurinkokeräin

Saunan ja aurinkolämpimän suihkun jälkeen:
Loin päiväkirja-sivun (=etusivu) viereen oman sivun auringonkehrääjän rukille, aurikokeräimelle:
Aurinkokeräin

Sivulta löytyy muutamia perusfaktoja ja linkkejä aurinkokeräimestä, sekä auringonkehruun vuosi. Keräin on ollut meillä katolla vuodesta 2004 asti ja toiminut ongelmitta, ilman minkäänlaista huoltoa (koputan...), tuottaen lämpöä ja iloa yli alkuperäisten odotusten.

Joulukuu on vuoden ainoa kuukausi jolloin keräimen pumppu ei ole vielä koskaan lähtenyt käyntiin. Kesällä en ole juuri keräin-muistiinpanoja tehnyt, kun tuotanto (oikeastaan ylituotanto) on itsestään selvää: kierrätän ylimääräisiä lämpöjä pesutilojen ja saunan lattian kautta - pysyvät märkätilat kuivina ja raikkaina. Hienoa, jos voisimme valjastaa aurinkoenergiaa jäähdytykseen, kylmäkoneisiin ym viilennykseen. Nämä energiaa vievät toimet usein unohdetaan, sillä edelleen kuuluu sanottavan "aurinko paistaa vain silloin, kun energiaa ei tarvita".