Suojele luontoa ja ilmastoa ostamalla metsää

Osta pala ikimetsää Luonnonperintösäätiöltä

Luonnonperintösäätiö suojelee suomalaista luontoa

"Luonnonperintösäätiö (perustettu 1995) suojelee Suomen luontoa, ensisijaisesti uhanalaista metsää. Säätiö hankkii omistukseensa luonnonalueita ja takaa niille luonnonsuojelulain mukaisen pysyvän rauhoituksen.

Koskemattomat tai lähes koskemattomat metsät ja muut luonnonalueet sijaitsevat pieninä saarekkeina eri puolilla maata. Alkuperäisluonto on tärkeä omana itsenään, rauhaan jätettynä, ja juuri vanhoissa metsänytimissä elää valtaosa uhanalaisista lajeista."

Peksalan koulun ikimetsä-pala sijaitsee Nousiaisten Mustakorvessa.

Lokakuun kehruut

Niin se vaan aurinkokeräin kehrää matalaa lämpösäteilyä talteen! Lokakuu on ollut tavanomaista kuivempi ja kuulaampi ja näin ollen kehrääjälle harvinaisen antoisaa aikaa.


Puolen päivän jälkeen keräinten nesteen lämpötilamittari näytti +60 astetta ja lämminvesivaraajassa veden lämpötila oli noussut +55 asteeseen. Oleellista on, että varaajan alaosan lämpötila on aina alempana kuin keräinten lämpötila, jotta kiertovesipumppu lähtee käyntiin (alle 30 asteen). Olen jo joitain päiviä pitänyt yösähköä päällä. Ajastin on asennettu pariksi aamuyön tunniksi +40 asteeseen (mitattuna varaajan yläkeskiosasta). Tänään on tullut plussaa auringosta ainakin 15 astetta. Vesikiertohellassa kahdet kahvi/soppatulet päivässä riittäisi lämpimän veden ylläpitoon. Yösähkö on hyvä varapaimen. Tosin hyvässä akkuvaraajassa lämpö sailyy päiviä. Lämminvesi kiertää meillä myös märkätilan ja saunan lattiassa.



Kuvassa etualalla Peksalan koulun varjo:

Syksyn kehruut, sateet ja sammalet

Lämmin syyskuu on pitänyt suihkuvedet lämpimänä - olen polttanut syyskuussa vain muutama pesällisen puuta lämminvesivaraajaan kytketyn kiertovesihellan uunissa. Aurinkokeräimistä on kehrääntynyt sisään uskomattoman lämmintä, lähes +70 asteista, vettä säilöön.

Syyssateita on ollut toistaiseksi vähän. Sateiden vähäisyydestä kielivät paitsi metsään kuivunut alun lupaava sienisato ja tiilikaton sammalet. Talon eteläseinustaa varjostavan komean männyn neulaset ovat kellastuneet ja varisevat. Ne muutamat syksyiset sadekuurot ovat olleet sitäkin rankemmat: vettä on tullut alas kuin aisaa. Koulun vanha tiilikatto ja alkuperäinen päre-aluskate eivät enää pidätelleet rankkasadetta. Vesitihkua valui sieltä täältä katolta alas vinttitilaan. Toisen jiirin alle jouduin laittamaan vesisaavin. Kastuminen ei sinänsä ole vielä katastrofi, sillä vintti on avoin ja korkea hyvin tuulettuva tila. Olemme nyt sen tosiasian edessä, että kaunis sementtitiilinen sammalkatto on korjattava/uusittava.

Ks. arkistosta juttu kauniista sammalkatosta

Kosteina kausina katto on kaunis ja vehreä. Sammalten suodattamaa vettä valuu ränneistä tynnyreihin vielä päiviä sateiden jälkeen. Sammaleet pidättävät vettä - ja myös lisäävät katon painoa. Kattorakenteissa emme ole huomanneet painosta johtuvia muutoksia. 

Päivitys lokakuulta:

Ensiapua eli rikkoutuneiden tiilien vaihtoa (onneksi on varatiiliä). Nuorimmainen vaihtoi yhteensä viisi katto- ja kaksi harjatiiltä: