On pimeää - tarvitsemme villaista auringonpaistetta!

Pimeys on vallannut maiseman. Lumen lohtu antaa odottaa etelä-Suomessa. Aurinkokeräimet heijastavat märkää hajavaloa taivaankappaleista. Matalalta säteilevä auringonkajo vain hipaisee silloin tällöin keräinten reunoja.

Talviaurinko kyllä lämmittää -mutta D-vitamiinin saantilähteeksi auringosta ei enää ole. Aurinko paistaa Pohjolassa tarpeeksi korkealta vain kesäisin noin neljän kuukauden ajan. Talvella auringon UVB-säteet (eli se ruskettava ja vitaminisoiva säteily) eivät yllä maahan, ja näin ihmisten D-vitamiinitasot romahtavat. Kesän D-vitamiinivarastoilla pärjäämme ehkä lokakuun alkuun asti... Pimeän Pohjolan perällä asuvan kansan d-vitamiinin saannin riittävyydestä onkin käyty depattia lehtien palstoilla ja lopulta vitamiinilisien käyttösuosituksiakin on varovaisesti tuplattu (muistaakseni 10 mg > 20 mg).  Löysin D-vitamiini-kirjoitusten lomasta myös uuden inspiroivan tiedonjyväsen: vitamiinipillereiden sisältämä D3 –vitamiini on peräisin lampaan villasta!

Pillereiden ja -tippojen D-vitamiini eristetään villan lanoliinista heksaanilla  (ei mikään ympäristöystävällinen tuote siis).  Voisiko rasvaisesta villalangasta kudottu ja jalassa huopuuntunut villasukka olla d-vitamiinin lähde? Villasukkia kuluu joka tapauksessa vanhan puutalon asukkaan jaloissa paljon. Entä miten toimii lampaanvillainen huopa?

Villan fysiikkaa ja kemiaa

Pehmeä villa huopuu herkästi emäksen (ph>7) vaikutuksessa. Usein huovutuksen apuna käytetäänkin saippuaa, jonka ph on 12 (esim mäntysaippua). Emäs tuhoaa villakuidun ulommaisen valkuiasaineista rakentuneen keratiinikuoren, jolloin villakuitujen suomut pääsevät takertumaan toisiinsa eli huopuuntuvat yhteen. Olisiko mahdollista että prosessissa vapautuu myös d-vitamiinia?  D-vitamiini on itse asiassa  hormonin kaltainen aine, jonka vaikutukset ihmiskehoon välittyvät nk. vitamiinireseptoreiden kautta. Jääkö kenties villan lanoliinin sisältämä d-vitamiini "vapautuvaan muotoon" huovan pinnalle - tai imeytyykö vitamiini huovuttajan käsien kautta kehoon? Reseptoreita on kaikissa soluissa ja myös iholla.  Kuten hyvin tiedämme, D-vitamiinin esimuotoa muodostuu nimenomaan ihossa auringonvalon vaikutuksesta.

Villa iholla on kuin talvista auringonpaistetta

Villa ja varsinkin villahuopa ovat olleet hoitavia ja parantavia substansseja kautta villaisen historian ja varsinkin paimentolaismaailman. Suomalaisille on tuttua painaa villaisella yhtä sun toista. Parhaiten villalla painaminen tepsii iskun aiheuttaman kivun lievitykseen. Loukkaantuneen kohdan välitön painaminen aidolla villalla lievittää kipua sekä ehkäisee kuhmun kohoamista ja sisäistä verenvuotoa eli mustelman syntymistä. Niin, miksi se toimi silloin ennen vanhaan... Nyt jos kerrot ohjeen nuoremmalle polvelle, he toteavat: koitettu on - ei toimi! Eipä tietenkään, sillä kaupasta ostetut villavaatteet ovat käsitelty konepesun kestäviksi eli huopuuntumattomiksi pinnoittamalla villakuidut synteettisellä hartsilla eli muovilla. Vanhastaan villavaatteita on käytetty paitsi kylmän ja lämmön eristämiseen, myös reumaattisten kipujen lievittämiseen. Kevyesti huovutetuista villalakanoista on hyviä kokemuksia pitkäaikaispotilaiden ja paljon pitkällään olevien vanhusten hoidossa: villa ehkäisee makuuhaavoja ja hieroo kevyesti vartaloa.

Toinen iho (T. Nikulainen/performanssi 1991 Moskova ja 1995 Turku). Kuva Nina Lindgren

Paimentolaisten hoitava ja parantava huopa

Paimentolaisille villan tärkein ja käytetyin muoto on huopa. Huovassa kaikki villan hyvät ominaisuudet ovat tiivistetyssä muodossa. Huopa myös usein valmistetaan tarkoin säädetyin rituaalisin menoin. Keskustelin turkkilaisen tuttavani (juuriltaan turkmeeni-nomadi) kanssa aiheesta - siitä on jo 20 vuotta - ja muistan villaisen tarinan pääköhdat hyvin. Hän kertoi huovan käytöstä ja merkityksistä paimentolaiselämään mm seuraavaa: vastasyntynyt kapaloidaan aina ensin huopaan. Paimentolaiset eivät tunne lainkaan eurooppalaista nk. itkuista koliikkivauva-ongelmaa. Vauvat ovat hyvin rauhallisia huopakääreissään. Vaippoina pidetään käytössä huopuuntunutta rasvaista villaa (lanoliini neutralisoi virtsan ja villa puhdistaa näin itse itsensä). Lasten kehdot ja makuualuset ovat aina villahuopaa.

Villaa käytetään myös hedelmällisyys-hoidossa. Mikäli raskaaksi tuleminen viivästyy, turvaudutaan huovutukseen: huovutetaan kaksi palaa, joista toiseen kuviodaan miesfiguuri ja toiseen nainen. Palat asetetaan vastakkain ja näin valmistettua huopalämmitintä pidetään vuorokausia (en muista aikaa) alavatsan kohdalla muun vaatetuksen alla. Huopahoidossa yhdistyvät sekä henkinen (parannusmagia), että fyysinen hoito elvyttäen näin kehon itseparantavia voimia. Villa sitoessaan kosteutta luovuttaa samallä lämpöä - ominaisuus, jota synteettisissä lämpökerrastoissa pyritään matkimaan. Olen arvellut villan tuottaman lämmön yhdessä villan hierovien ominaisuuksien kanssa avaavan tukkeutuneita munasarjoja. Mahdollisesti myös huovan sisältämällä aurinko-hormonilla on oma osuutensa...mene ja tiedä, mutta ainakin turkmeeni-paimentolaisilla tämä toimii.

Ehkä kuuluisin villalla parantumisen tarina liittyy Joseph Beuys´iin. Beuys toimi Toisen maailmansodan aikana radiolähettinä pommikoneissa. Hänen koneensa putosi Venäjän ja Saksan väliselle "ei-kenenkään-maa-alueelle". Muistikuviensa mukaan tataaripaimentolaiset löysivät hänet onnettomuuden jälkeen koneen hylyn ulkopuolelta lumihankeen paiskautuneena. Oli sydäntalvi ja pakkasta. Löydettäessä Beuysilla oli ruhjevammojen lisäksi palo- ja paleltumavammoja. Paimentolaiset sivelivät haavoihin lampaanrasvaa (lanoliinia) sekä hunajaa (antibakteerinen!) ja käärivät hänet huopiin. Beuys pääsi varsinaiseen sairaalahoitoon vasta useiden päivien kuluttua onnettomuudesta, mutta hän katsoo selviytyneensä hengissä paimentolaisten ensi-avun ja  nimenomaan huovan, hunajan sekä rasvan avulla. Sittemmin nämä substanssit säilyivät pitkään hänen taiteensa keskeisinä elementteinä. Joseph Beuys halusi myös korostaa sekä puolustaa taidetta maailmaa parantavana voimana ja inhimillisen kulttuurin  luovuuden mahtina.

Elävä lammas on arvokkain

Lammas on elävänä arvokkain, sillä se kantaa selässään kulttuuriperintöä. Keski-Aasian
paimentolaiset kunnioittavat puhdasta valkeaa huopaa pyhänä. Valkoiset villat erotellaan mustista, ja niistä valmistetaan seremonioissa käytettäävät huovat sekä pienten lasten peitteet, kapalot ja kantokassit. Lammas on mongolien viidestä kotieläimestä se tärkein, ei liharavintona, vaan elävänä villaisten voimien ja vaikutusten kantajana, sillä lampaan selässä kulkevat paitsi ainekset taiteeseen ja tarinoihin, myös materiaalit asuntoon (jurttaan) ja vaatteisiin sekä tarpeet parantamiseen.

Tuula Nikulainen: Villainen koti 1991

Villaista iholle!

Tavallisen palelijan ja kerrospukeutuvan retkeiljän vaatetuksen ensimmäinen kerros on aina villaa.

Voiko villalla olla myös vitaminisoivia tai hormonaalisia vaikutuksia?  Kannattaa uskoa villan hoitaviin vaikutuksiin ja käyttää villaisia alusvaatteita öljyteollisten teknisten alusvaatteiden sijaan - joka tapauksessa. Kannattaa myös tarkkailla villan tuotannon eettisyyttä ja ekologisuutta!

Vinkki 1: villaiset alusvaatteet eivät ala haisemaan epämiellyttävästi pitemmälläkään vaelluksella, kuten ne tekniset... sillä villan lanoliini neutralisoi myös aikuisten eritteet. Usein villan "pesuksi" riittääkin vain tuuletus.

Vinkki 2: Koiperhoset pitävät villasta, mutta koiperhoset ovat hitaita ja vain toukat käyttävät villaa ravinnokseen ja "kehräävät" kuiduista putkimaisen suojan ympärilleen. Vahingot eivät synny hetkessä, joten älä unohda villa-aarteitasi pitkiksi ajoiksi pimeään varastoon. Jos ja kun epäilet koivaaraa, vie villaiset vaatteet aurinkoon 4 tunniksi tai yöksi pakkaseen (alle -15). Keväällä, kun pakastearkuissa taas on tilaa, arvokkaat villavaatteet voi laittaa yöksi myös pakastearkkuun tai -kaappiin... Tosin koiperhoset ovat vähentyneet. Kannattaa myös opetella tunnistamaan laji, ettei turhaan listi kauniita yökkösiä! Vaatekoi on pienempi ja suipposiipinen, väritykseltään ruskehtavan vaaleanharmaa

Vinkki 3: Myös villan käytössä on tärkeää pohtia sekä etiikkaa että ekologiaa, sillä teollinen lampaiden kasvatus ei ole todellakaan sitä mitä meidän tulisi hyväksyä: se ei ole eettisesti eikä ekologisesti kestävää. Suomessa toistaiseksi lammastilat ovat suhteellisen pieniä ja eläinten hyvinvointia valvotaan hyvin. Kuitenkin suurin osa myytävistä villatuotteista on tehty villasta, jonka alkuperää emme tiedä. Tarkkana siis pitää olla! Keskustelua aiheesta: Luonto-liitto: Mitä pahaa villassa voi olla?  

(Kirjoitusta muokattu alkuperäisestä tekstistäni, joka on julkaistu toisessa blogissani 2011: http://tuulanikulainen.blogspot.fi/2011/01/villaista-auringonpaistetta-ja.html )

TallennaTallenna