Savitiilikatto.

Tällainen se nyt on. Kaunis, poltettua oranssia. Perinteinen savitiilikatto. Samanlainen harjatiilen profiili kun lähimetsän reunassa kauniisti lahoavassa autiotalossa, Samppalinnassa.

Peksalan koulun katto oli tullut tiensä päähän. Arviolta yli 80 vuotias betonitiilikatto oli pahasti haurastunut ja sammaloitunut. Tiilien alta löytyi punamullalla maalattu pärekatto ( jonka hyväkuntoinen alapuoli on vintillä hyvin näkyvissä). Ilmeisesti pärekatto ei ole ollut vain aluskate, vaan toiminut pääasiallisena katteena rakennuksen ensimmäiset vuosikymmenet.

 

Helmikuussa alkaneen projektin koko tarina löytyy tunnisteella kattoremppa. 

Katon viimeistely jatkuu. Kattourakoitsija on luvannut vaihtaa jo kertaalleen asennetut, mutta huonolaatuiset otsa- ja tuulilaudat uusiin. Operaatio jätetään sovinnolla kevääseen.

Valitettavasti urakoitsijalla ei ollut käytössään sitä pakin terävintä kirvestä. Kirvesmiesten viimeistelytöiden jälki on todella huolimatonta (ja yllättävää, sillä hyvääkin työnjälkeä löytyy!). Auringonpaiste paljastaa repsottavat saumat, halkeilevat laudat sekä epämääräiset kiilaus-korjaukset. Alunperinkin heikkolaatuinen lautatavara on sileäksi höylättyä, höyläysurat millä puolin lautaa sattuu. Uudet tuulilaudat ovat jo paikoin ulospäin kovertuneet. Naulapyssyllä tehdyt liitokset eivät kestä myöskään päivänvaloa. Pahimpaan kukkopuun kiinnityskohtaan on ammuttu 7 naulaa nippuun. Lisäksi otsalautojen reunat tulevat pohjoispäädyssä aivan kukkopuuhun kiinni, joten tippanokka jää puuttumaan.

Pääurakoitsija on aivan samaa mieltä. Uudet otsalaudat tehdään sahapintaisesta laudasta ydinpuu alas- ja sisäänpäin - ja laudat kiinnitetään perinteisesti naulaamalla.

Pääasiat ovat kunnossa: savitiilikatto kattoturvatuotteineen bonuksena upeat rännit ja piippujen pellitykset (Peltisepänliike Pohjaluoto, Sauvo).

Peksalan koulu (1904) on rakennusperinnön suojelukohde

Museovirasto osallistui 15% panoksella katon kunnostukseen, siitä iso kiitos! Rakennusten ja kulttuuriympäristökohteiden entistämisavustusten haku aukeaa taas lokakuussa.


Jälkihuomautus keväällä 2019:
Urakoitsija on ajautunut konkurssiin, katon päälilaudoista hilseilee maali. Olivat ne ainoat laudat, joita en maalannut itse. Sitten mm nämä:

Rännejä, toiveita ja 4000 tiiltä

Tänään

Vanhan talon kunnostajalla on kaikenlaisia toiveita, joista kunnostaja itsekään ei aina ole ihan varma. Tunteet ja intuitio ohjaavat ajattelua. Toki kaikenlaista on tullut opiskeltua vanhojen talojen rakenteista ja sielunelämästä. Onhan tässä jo asuttu yli 30 vuotta...

Kattoremppa, joka on viittä vaille valmis, on ollut iso henkinen (sekä taloudellinen) ponnistus. Työmaan omavalvonta on stressaavaa. Ystävä ja restauroinnin ammattilainen kiteytti ongelman: "Kaiken kaikkiaan omavalvonta on restauroinnissa vaikeaa, kun on rajankäyntiä hyvän työn ja hyvän mielen välillä." Naulan kantaan! Suosittelen kaikille valvojan palkkaamista jos on vähänkään isompi urakka. Rakennusmestarit kunniaan. Isäni oli rakennusmestari.

Toiveita matkalta (matkaksi näin isoa projektia voi kutsua):

- Toivon, ettei kattoa suoristeta liikaa, niinku vatupassiin. Talo kun on hieman liikkunut kalliota alas.
(pieni hiljaisuus)
- Ok. No juu, olishan se aika hullun näköistä, jos talo on vino ja katon harja ihan suorassa. Koitetaan suoristaa ainakin sitä notkoa pois.
- Joo, notko täytyy saada pois ja montut. Eikä talo kauheen vino olekaan.
- Joo ei. Painanteet suoristetaan langan avulla, niin että saadaan tiilet kunnolla paikoilleen.

- Toivon, että rännit ja kourut olisivat pinnoittamattomat.
- ... mutta pinnoitettu kestää paljon pitempään.
- Mutta ne vain eivät sovi yhteen kokonaisuuden kanssa.
- Pinnoitus voi olla sinkkipellin värinen.
- Ei se ole sama. Se täytyy olla peltinen, niinku aito materiaali.
- No entä kattotikkaat? Pitääkö nekin olla maalaamattomat?
- Ei kun kattoturvatuotteet saavat olla maalattuja. Ja tikapuut. Ne ovat eri. Ovat tavallaan irrallisia osia, nykyaikaista huoltoturvallisuutta.

Alunperin urakoitsija ehdotti peltisepän tekemiä piipunpeltejä sekä rännien keruusuppiloita ja syöksytorvien mutkia. Siksi osasin myös haluta, että kaikki muut sadevesijärjestelmän osat sopivat yksiin peltisepän käsitöinä tekemiin osiin. Kaikki järjestyi lopulta toiveiden mukaan. (Peltisepäntyöt peltiseppä J.Pohjaluoto, syöksyputket Virte ja kourut Lindab)

On hyvä, että remontin tilaaja joutuu punnitsemaan ja tarkastelemaan omia toiveitaan ja mielipiteitään eri suunnilta. Näin vältytään hätäisiltä ratkaisuilta. Valinnanvaraa kun on lähes joka vaiheessa.

- Saako muuten katon jiirit olla alkuperäistä leveämmät?
- Juu, täytyyhän ne olla hieman leveämmät, jotta roskat eivät jää sinne tukkeeksi. Se vanha jiiri kait oli vain jotain 15 senttiä - ja aina tukossa...

Niin, se "hieman". Eteisen ja talon liittymäkohdan jiiristä tuli mielestäni liian leveä. Illalla en saanut unta mokoman ruman peltikourun takia: se näyttää ihan railolta tai kanjonilta. Kuin talon kaunis tiilikatto olisi katkaistu! Etsin yön tunteina netistä kaikki mahdolliset kattokuvat, joissa oli Braasin granat-tiiliä. Savitiilikattojen referenssikuvat olivat lähes kaikki lintuperspektiivistä ja kaupungeista, joissa savitiilikattopintaa oli paljon. Jiirit olivat leveitä, samanlaisia kuin koulun katolle tehty jiiri. Jiirit rytmittivät kattotiilimerta. Ei paha.

Aamulla kiipesin katolle. Halusin nähdä. Olipa kaunista! Jos oli ympäröivä maisema kaunis, niin oli tiilikattokin: todella upea!

Jiirin leveyteen on ollut tottuminen.

(en uskaltanut ottaa kameraa katolle)
Kattoperpektiivistä jiiri näyttää paremmalta. Tiilet on sahattu  jiiripellin kulmaa vasten. Tosin pihan puoleinen jiiri on hieman epäsymmetrinen. Arvelin, että syy olisi ollut talon siirtymä. En ensimmäisenä halunnut ajatella virhettä tai huolimattomuutta. Urakoitsija tosin sanoi, että pojilla on tainnut tulla pieni tiilien jakovirhe. Huokaisin.

Rauhoituin. Annan rotkon olla. Se on talon vieressä tuulessa huojuvien mäntyjen neulasia varten. Ei mene jiiri tukkoon, hyvä. Pian tulee kesä ja koivun oksat kurottautuvat peittämään talon kulman. Säästyi näin koivu kaatotuomiolta.

 Katolle lähes 4000 kpl käsin ladottua savitiiltä

Ruoteet

290m2 eli lähes 4000 kpl käsin katolle ladottua savitiiltä!

Kattoremontti on nyt muuten valmis, paitsi päätyjen tuuli- ja otsalaudat ovat vaiheessa. Niissä on vielä haastetta.

Kaksi ikkunalasia on mennyt rikki purkutöiden aikana, mutta se on pientä. Ikkunaruutuja kun on yli 120.  Jätettä kertyi monta lavallista. Tässä olisi parantamisen varaa. Toivottavasti jätteet päätyvät kierrätykseen tai edes lajitteluun vastaanottajan päässä. Lavalle päätyi myös paljon hyvää käyttökelpoista materiaalia, jota oli hankittu liikaa.

Koulun vanhat sinkkipeltiset rännit jäivät mäelle. Kourut pääsevät entisen koulukeittolarakennuksen "rumien" rännien tilalle. Koulun rännit ovat sisäpuolelta hieman ruosteessa, mutta pelti on vielä paksua. Oikealla kallistuksella kestävät vielä pitkään. Syöksytorvet sensijaan olivat ruostuneet puhki. Ovat olleet sammalista ja neulasista tukkeessa ja siksi päässeet ruostumisen alkuun.

Kattoparoni, nuori vasta uraa aloittava urakoitsija, joka vaikutti asiakastaan kuuntelevalta. Tarjous oli laadittu hyvin (verrattuna muihin), ja se auttoi myös minua kattoremontin tilaajaa ymmärtämään monia projektin yksityiskohtia, joita en ollut tullut ajatelleeksikaan...

Rakennuspaikkana hylkeenmetsästäjien leiri

Koulun rakennuspaikaksi on aikanaan (1904) valittu se paras mahdollinen kohta maisemassa: ympäristöstään kohoava kallio. Moni on hämmästellyt paikan valintaa, koska koulun pihapiiri rajautuu jyrkänteeseen, josta on toistakymmentä metriä pudotusta. Arvelen, että myös ensimmäiset maahanmuuttajat, hylkeenpyytäjät, ovat majailleet täällä, jolloin vedenpinta oli 30m (koulun korkeus merenpinnasta 35 m). Vedenalaiset jyrkänteet muodostavat luonnon monimuotoisuus -keskittymiä, joissa on paljon ravintoa, ja joiden ympärillä myös linnut, kalat ja hylkeet viihtyvät. Harmaahylkeille on riittänyt paitsi ruokaa myös oivia lekottelu- ja lisääntymispaikkoja. Koulun pihapiirin itäpuolella puolestaan nousee kallioseinämä, jonka kiveen ajan saatossa kovertuneet luolamaiset laavut ovat olleet oivallisia pyytäjien suojia, miksei majapaikkojakin. Ken tietää, tutkimuksia alueella ei ole tehty. On hyvin tavallista, että koulut ja myös kirkot sijaitsevat jo kivikaudella hyviksi maja- tai leiripaikoiksi todetuilla kallioilla.

Koulupihan alapuolista jyrkännettä

Kattoremppaa kallion päällä 

Koulun sijainti mäen päällä aiheuttaa logistisia haasteita. Autonrenkaiden kuluttamat painaumat ovat jäiset ja liukkaat hiekoituksesta huolimatta. Jyrkän nousun jälkeen pihatie kääntyy vielä jyrkästi koulun eteen. Tiilien nostoa varten saapunut kuljettaja aloitti luvattoman savottansa sahaamalla pihatien ympäriltä puiden oksia ja tokaisi tervehdykseksi: "Auto on uusi ja maksanut puoli miljoonaa, joten naarmuja ei saa tulla". Hän luopui yrityksestä, sillä uutuuttaan kiiltävällä autollaan hän pääsi mäkeä vain puolitiehen...(Paikan henki puuttui peliin?) Seuraavana päivänä saapui uusi yrittäjä: nuori kuljettaja ajoi vaivatta peruuttaen nostoautonsa ylös mäelle ja mäenpäältä nokka edellä koulun eteen. Kuljettaja oli laskenut nokassa sijaitsevan nostimen auton lavalle painoksi. Nuoren miehen kasvoilta paistoi iloinen onnistumisen tunne. Myönsi, että jännitti vähän. Hylkeenpyytäjä-ainesta.

En ole löytänyt saviruukun palasia hylkeenmetsästäjien laavuilta. Silti paikan henki suorastaan vaati savea katemateriaaliksi. Valitsin savitiileen myös sen ekologisuuden ja pitkäikäisyyden takia. Betoni ei materiaalina tunnu enää hyvältä. Arvelin että savitiilen valinta on myös ilmastoystävällisempi, mutta en löytänyt aiheesta laskettua tietoa. Koulu seisoo tuulisella paikalla ja lukkiutuvat tiilet estävät lumen pakkautumisen tiilien alle. Savitiilistä löytyy lukkiutuva malli. Lisäksi savitiilet ovat kauniita: poltossa syntynyt syvä okranpunainen hivelee silmää ja mieltä. Koulun entiseen keittolarakennukseen olen vaihdattanut lukkiutuvat savitiilet jo aikaisemmin (2004). Tuolloin tiilien valinta ei ensiyrittämällä onnistunut: tiilet alkoivat lohkeilla (epäonnistunut poltto?) jo muutaman vuoden jälkeen. Urakoitsija vaihtoi takuutyönä tiilet uusiin - tosin nekään eivät ole näin tummia. Savilaadussa ja poltossa on eroja.