Talvi on niin kaunis...

Kaikella on puolensa:

...ja välillä raskas. 

Lumi lämmittää

Lisälämpöä vanhukselle 

Toimii: kuivaa lunta kivijalalle!

Ilmojen lämmetessä poistan varotoimena suojalumen listojen päältä.

Lumijalka-päiväkirjaa:   2016 2012 2011

Eteläisen päätyseinän korkeaan kivijalkaan ei vielä riitä eristelunta.

Värimuutoksia 1986 - 2018

1986 (1904: punamullattu pärekatto ja vihreät vuorilaudat)

1986

2018

Välivaiheita:

1988

2014

Vanha keittola:

1987

2005

Levoton kivijalka

Koulun koilliskulma liikkuu. Siirtymien takia ylärinteeltä valuville hulevesille on tehty rakennuksen pohjoispuolelle salaoja ja siirretty maa-aineksia pois kivijalkaan nojaamasta ja peittämästä  tuuletusaukkoja. 

Nyt siirtymää on tullut yks kaks lisää: myös kivijalan ylimmät lohkareet ovat työntyneet ulospäin vesilistan reunan ulkopuolelle. Voiko uuden katon savitiilien lisäpaino olla syy kivijalan siirtymille? 

Vasen alimmainen harkko on ollut reilusti ulkona jo vuosia...

...mutta nyt kivi on kääntynyt reilusti ulos siirtäen mukanaan
myös toisen kerroksen kiviä ulospäin. Kivi on ikäänkuin kiertynyt
alla olevan pienemmän kiven ympäri....

...ja nurkan rako on myös kasvanut.

Kiven toinen pää on tullut kokonaan ulos. Nyt kohdassa on
ison koiran mentävä aukko - mitä se ei ollut ennen kattoremonttia.

Siirtymää ulospäin on tullut keskimäärin 5-10 cm lisää.


Myös tästä raosta on tullut silmiinpistävän leveä...

Savitiilikatto.

Tällainen se nyt on. Kaunis, poltettua oranssia. Perinteinen savitiilikatto. Samanlainen harjatiilen profiili kun lähimetsän reunassa kauniisti lahoavassa autiotalossa, Samppalinnassa.

Peksalan koulun katto oli tullut tiensä päähän. Arviolta yli 80 vuotias betonitiilikatto oli pahasti haurastunut ja sammaloitunut. Tiilien alta löytyi punamullalla maalattu pärekatto ( jonka hyväkuntoinen alapuoli on vintillä hyvin näkyvissä). Ilmeisesti pärekatto ei ole ollut vain aluskate, vaan toiminut pääasiallisena katteena rakennuksen ensimmäiset vuosikymmenet.

 

Helmikuussa alkaneen projektin koko tarina löytyy tunnisteella kattoremppa. 

Katon viimeistely jatkuu. Kattourakoitsija on luvannut vaihtaa jo kertaalleen asennetut, mutta huonolaatuiset otsa- ja tuulilaudat uusiin. Operaatio jätetään sovinnolla kevääseen.

Valitettavasti urakoitsijalla ei ollut käytössään sitä pakin terävintä kirvestä. Kirvesmiesten viimeistelytöiden jälki on todella huolimatonta (ja yllättävää, sillä hyvääkin työnjälkeä löytyy!). Auringonpaiste paljastaa repsottavat saumat, halkeilevat laudat sekä epämääräiset kiilaus-korjaukset. Alunperinkin heikkolaatuinen lautatavara on sileäksi höylättyä, höyläysurat millä puolin lautaa sattuu. Uudet tuulilaudat ovat jo paikoin ulospäin kovertuneet. Naulapyssyllä tehdyt liitokset eivät kestä myöskään päivänvaloa. Pahimpaan kukkopuun kiinnityskohtaan on ammuttu 7 naulaa nippuun. Lisäksi otsalautojen reunat tulevat pohjoispäädyssä aivan kukkopuuhun kiinni, joten tippanokka jää puuttumaan.

Pääurakoitsija on aivan samaa mieltä. Uudet otsalaudat tehdään sahapintaisesta laudasta ydinpuu alas- ja sisäänpäin - ja laudat kiinnitetään perinteisesti naulaamalla.

Pääasiat ovat kunnossa: savitiilikatto kattoturvatuotteineen bonuksena upeat rännit ja piippujen pellitykset (Peltisepänliike Pohjaluoto, Sauvo).

Peksalan koulu (1904) on rakennusperinnön suojelukohde

Museovirasto osallistui 15% panoksella katon kunnostukseen, siitä iso kiitos! Rakennusten ja kulttuuriympäristökohteiden entistämisavustusten haku aukeaa taas lokakuussa.


Jälkihuomautus keväällä 2019:
Urakoitsija on ajautunut konkurssiin, katon päälilaudoista hilseilee maali. Olivat ne ainoat laudat, joita en maalannut itse. Sitten mm nämä:

Rännejä, toiveita ja 4000 tiiltä

Tänään

Vanhan talon kunnostajalla on kaikenlaisia toiveita, joista kunnostaja itsekään ei aina ole ihan varma. Tunteet ja intuitio ohjaavat ajattelua. Toki kaikenlaista on tullut opiskeltua vanhojen talojen rakenteista ja sielunelämästä. Onhan tässä jo asuttu yli 30 vuotta...

Kattoremppa, joka on viittä vaille valmis, on ollut iso henkinen (sekä taloudellinen) ponnistus. Työmaan omavalvonta on stressaavaa. Ystävä ja restauroinnin ammattilainen kiteytti ongelman: "Kaiken kaikkiaan omavalvonta on restauroinnissa vaikeaa, kun on rajankäyntiä hyvän työn ja hyvän mielen välillä." Naulan kantaan! Suosittelen kaikille valvojan palkkaamista jos on vähänkään isompi urakka. Rakennusmestarit kunniaan. Isäni oli rakennusmestari.

Toiveita matkalta (matkaksi näin isoa projektia voi kutsua):

- Toivon, ettei kattoa suoristeta liikaa, niinku vatupassiin. Talo kun on hieman liikkunut kalliota alas.
(pieni hiljaisuus)
- Ok. No juu, olishan se aika hullun näköistä, jos talo on vino ja katon harja ihan suorassa. Koitetaan suoristaa ainakin sitä notkoa pois.
- Joo, notko täytyy saada pois ja montut. Eikä talo kauheen vino olekaan.
- Joo ei. Painanteet suoristetaan langan avulla, niin että saadaan tiilet kunnolla paikoilleen.

- Toivon, että rännit ja kourut olisivat pinnoittamattomat.
- ... mutta pinnoitettu kestää paljon pitempään.
- Mutta ne vain eivät sovi yhteen kokonaisuuden kanssa.
- Pinnoitus voi olla sinkkipellin värinen.
- Ei se ole sama. Se täytyy olla peltinen, niinku aito materiaali.
- No entä kattotikkaat? Pitääkö nekin olla maalaamattomat?
- Ei kun kattoturvatuotteet saavat olla maalattuja. Ja tikapuut. Ne ovat eri. Ovat tavallaan irrallisia osia, nykyaikaista huoltoturvallisuutta.

Alunperin urakoitsija ehdotti peltisepän tekemiä piipunpeltejä sekä rännien keruusuppiloita ja syöksytorvien mutkia. Siksi osasin myös haluta, että kaikki muut sadevesijärjestelmän osat sopivat yksiin peltisepän käsitöinä tekemiin osiin. Kaikki järjestyi lopulta toiveiden mukaan. (Peltisepäntyöt peltiseppä J.Pohjaluoto, syöksyputket Virte ja kourut Lindab)

On hyvä, että remontin tilaaja joutuu punnitsemaan ja tarkastelemaan omia toiveitaan ja mielipiteitään eri suunnilta. Näin vältytään hätäisiltä ratkaisuilta. Valinnanvaraa kun on lähes joka vaiheessa.

- Saako muuten katon jiirit olla alkuperäistä leveämmät?
- Juu, täytyyhän ne olla hieman leveämmät, jotta roskat eivät jää sinne tukkeeksi. Se vanha jiiri kait oli vain jotain 15 senttiä - ja aina tukossa...

Niin, se "hieman". Eteisen ja talon liittymäkohdan jiiristä tuli mielestäni liian leveä. Illalla en saanut unta mokoman ruman peltikourun takia: se näyttää ihan railolta tai kanjonilta. Kuin talon kaunis tiilikatto olisi katkaistu! Etsin yön tunteina netistä kaikki mahdolliset kattokuvat, joissa oli Braasin granat-tiiliä. Savitiilikattojen referenssikuvat olivat lähes kaikki lintuperspektiivistä ja kaupungeista, joissa savitiilikattopintaa oli paljon. Jiirit olivat leveitä, samanlaisia kuin koulun katolle tehty jiiri. Jiirit rytmittivät kattotiilimerta. Ei paha.

Aamulla kiipesin katolle. Halusin nähdä. Olipa kaunista! Jos oli ympäröivä maisema kaunis, niin oli tiilikattokin: todella upea!

Jiirin leveyteen on ollut tottuminen.

(en uskaltanut ottaa kameraa katolle)
Kattoperpektiivistä jiiri näyttää paremmalta. Tiilet on sahattu  jiiripellin kulmaa vasten. Tosin pihan puoleinen jiiri on hieman epäsymmetrinen. Arvelin, että syy olisi ollut talon siirtymä. En ensimmäisenä halunnut ajatella virhettä tai huolimattomuutta. Urakoitsija tosin sanoi, että pojilla on tainnut tulla pieni tiilien jakovirhe. Huokaisin.

Rauhoituin. Annan rotkon olla. Se on talon vieressä tuulessa huojuvien mäntyjen neulasia varten. Ei mene jiiri tukkoon, hyvä. Pian tulee kesä ja koivun oksat kurottautuvat peittämään talon kulman. Säästyi näin koivu kaatotuomiolta.

 Katolle lähes 4000 kpl käsin ladottua savitiiltä

Ruoteet

290m2 eli lähes 4000 kpl käsin katolle ladottua savitiiltä!

Kattoremontti on nyt muuten valmis, paitsi päätyjen tuuli- ja otsalaudat ovat vaiheessa. Niissä on vielä haastetta.

Kaksi ikkunalasia on mennyt rikki purkutöiden aikana, mutta se on pientä. Ikkunaruutuja kun on yli 120.  Jätettä kertyi monta lavallista. Tässä olisi parantamisen varaa. Toivottavasti jätteet päätyvät kierrätykseen tai edes lajitteluun vastaanottajan päässä. Lavalle päätyi myös paljon hyvää käyttökelpoista materiaalia, jota oli hankittu liikaa.

Koulun vanhat sinkkipeltiset rännit jäivät mäelle. Kourut pääsevät entisen koulukeittolarakennuksen "rumien" rännien tilalle. Koulun rännit ovat sisäpuolelta hieman ruosteessa, mutta pelti on vielä paksua. Oikealla kallistuksella kestävät vielä pitkään. Syöksytorvet sensijaan olivat ruostuneet puhki. Ovat olleet sammalista ja neulasista tukkeessa ja siksi päässeet ruostumisen alkuun.

Kattoparoni, nuori vasta uraa aloittava urakoitsija, joka vaikutti asiakastaan kuuntelevalta. Tarjous oli laadittu hyvin (verrattuna muihin), ja se auttoi myös minua kattoremontin tilaajaa ymmärtämään monia projektin yksityiskohtia, joita en ollut tullut ajatelleeksikaan...

Värit ovat valoa

Väärä maali on kuin muovinen filtteri valon edessä

Toisilla on sävelkorva. Toisilla taas värisilmä. Minulla on värisilmä. Se erottelee lämpimät ja kylmät värit, säälimättömästi kaikki eri värisävyt. Se on synnynnäistä, eikä suinkaan piirre, joka kielii pikkutarkkuudesta tai nipotuksesta. Tässä tapauksessa päinvastoin.

Urakkasopimukseen kirjattiin ylös: Uula pellavaöljymaali. Sävy 50% maavihreä. Olen sekoittanut kaikki talomaalit itse ja värit ovat luonnonpigmenttejä. Luonnonpigmentit elävät valossa ihan omalla tavallaan, koska värihiukkaset ovat syntyjään erimuotoisia ja -laatuisia maa-aineksia, kivimurskaa ja kristalleja. Kyse on nyt talon viimeistelymaaluksesta eli siitä, joka piirtää talon profiilin taivasta vasten: päätyjen otsa- ja tuulilautojen väristä.

Kattourakassa on ollut kieltämättä logistisia haasteita: miten saada eri vaiheiden materiaalit ajoissa työmaalle. Pikkupitäjän rautakaupasta ei löytynyt Uula-merkkistä maalia. Sitähän voi ajatella, ettei sillä merkillä ole niin väliä, koska hyllyssä on Lappi-maalia, jonka etiketissä lukee "perinteinen ulkoöljymaali". Sitäpaitsi, onhan värikartat keksitty, ehkä mummu ei vaan tiedä.  Toimelias ja kiireinen yrittäjä valitsee värikartasta "oikean sävyn" - todennäköisesti huonossa valaistuksessa. Ymmärrän ajatuksenjuoksun. Ja jos ei ole värisilmää.

Otsalaudat oli saatava työmaalle valmiiksi maalattuina - ja öljymaali kestää kuivua "hiton kauan". Lappi-maali on ehkä joskus ollut aito pellavaöljymaali, mutta nykyään se kuulemma sisältää alkydia ym lisäaineita. Lisäaineita ei tarvitse mainita maalituotteiden etiketeissä. Sosiaalisessa mediassa maalia kehuvat ne, jotka ovat maalanneet sillä 20 vuotta sitten... Mutta tuoreista kokemuksista voi lukea: "lohkeili jo kahden vuoden päästä". Toki maalausolosuhteet vaikuttavat. Jos maalissa on alkydia (lue: muovia), joka luo maalin pintaan joustamattoman kovan kosteutta läpäisemättömän pinnan,  lieväkin puun pintaan jäänyt kosteus saattaa johtaa maalin lohkeilemiseen. Epämääräisillä lisäaineilla muunnellun öljymaalin kuivumista ei uskalla hallita kuivikeliuoksella, kuten aidoilla pellavaöljymaaleilla maalatessa. Oikea pellavaöljymaali on niin armollinen ja turvallinen maalata...

Tässä vanhempi kirjoitukseni Miksi maalata pellavaöljymaalilla.

Kattoremontti ei ollut edes päässyt kunnolla alkuun, kun vihreät otsalaudat olivat jo kuivumassa.  Optimistina olin toiveikas, että olisipa väri edes sinne päin... Olin ajatuksissani varautunut siihen, että maali olisi hankittu kanssani suoraan maalin valmistajalta eikä rautakaupasta. Maalin pigmenttipitoisuus ei ole niin millintarkka, koska otsalaudat elävät omassa valossaan ja korkeudessaan. Mutta väri, sen sävy, lämpö ja elämä valosssa! Argh...

Kuvassa näkyy viileän mintun väriset otsalaudat. Rännilaudat on jo uudelleen maalattu Lappi-maalilla, jonka sävyn olemme yhdessä valinneet värikartasta. Oli pakko tyytyä lähinnä "oikeaan väriin", koska ulkomaalien värikartta on erittäin suppea. Mutta se on kylmä väri, jonka uudet rännit tosin peittävät.

En tiedä miten etenisin. Uskaltaisinko maalauttaa vielä päätyjen otsalaudat oikealla pellavamaalilla jossa aitoja pigmenttejä? Niin että se Lappi jää alle pohjamaaliksi...vai ainnanko mennä vaan sillä "melkein oikealla" öljymaalilla ja värillä...

Vihreä ja vihreä.

Kysyvä ei tieltä eksy, joten otin yhteyttä sähköpostitse Lappi-maalin valmistajaan:

Mitä Lappi perinteinen ulkoöljymaali sisältää? Sisältääkö maali alkydia? 

>Lappi öljymaali perustuu luonnon öljyihin eikä sisällä yhtään alkydiä.

>Pigmentteina käytämme luonnon pigmenttejä valmissävyissä mutta muut sävyt sävytetään myymälässä synteettisillä pigmenteillä.

Miten maali eroaa esimerkiksi Kymen Palokärjen/Antiikkiverstaan pellavaöljymaaleista?
>Teknisesti tuskin kovinkaan paljon. Jokaisella maalitehtaalla oma reseptinsä perinnemaaleille. >Lappia on tehty vuodesta 1946 saakka.
Voinko itse sävyttää Lappimaalia esim toisella pellavaöljymaalilla tai pigmenteillä?
>Pigmenteillä kyllä voit sävyttää itse.
Sain Lappimaalin sävyä tuunattua oikeaksi sekoittamalla siihen toista aitoa pellavaöljymaalia (Antiikkkverstaan maali)

Onko tämä mielestänne ok - vai voiko eri maalilaatujen sekoittamisella olla haitallisia vaikutuksia? 
>En usko että on mitään haittaa tästä koska tietääkseni Antiikkiverstaan maali on myös perinteinen öljymaali ilman alkydiä yms.

Hiljaa hyvää tulee... sateet määräävät tahdin.

Talo kuin mummo huulet punattuina!

Olemme maalanneet koulukotiamme seinä ja vuosi tahdilla. Mennyt kesä oli niin sateinen, että pohjoisseinä jäi vielä odottamaan maalia.  Valitettavasti vesikatto on alkanut vuotaa useista kohdin....Seuraavaksi onkin edessä isompi urakka: betonitiilet on otettava alas, puhdistettava ja upotettava sementtimaaliseokseen, joka sävytetään italian/falunin punaisella pigmentillä. Falunin punaisessa on mukana kuparia, joka ehkäisee sammalkasvustoa. Vai sittenkin uusi savitiilikatto?

Talomaalarin parhaat apulaiset: painepesuri, juuriharja, kunnon rakennustelineet ja pensselit sekä muistilista

Neljäs remppakesä

Vuodet vierii! Nyt keväällä tajusin, että olemme asuttaneet tätä sielukasta 112 vuotiasta vanhaa rakennusta kohta 30 vuotta.  Ostimme koulun syksyllä 1986 ja asetuimme taloksi helmikuussa 1987 (josta oma tarina tässä). 

Kuulostaa ehkä hullulta, mutta kouluvanhus ei ole minulle vain rakennus, vaan sielukas perheeni kumppani ja majakka, joka luo elämälle sisältöä, suuntaa ja suojaa, ja jota täytyy säännöllisesti hoivata ja rapsuttaa - ja jonne on aina hyvä palata. Koskaan ei ole varsinaisesti ollut tunne, että "kaikki on kesken" tai "nyt se on valmis", vaan asuminen ja eläminen vanhassa rakennuksessa on ollut purjehtimista vuodenajasta toiseen erilaisten taloon liittyvien prosessien mukana. Asuimme kaksi ensimmäistä vuosikymmentä tekemättä muutoksia eli remonttia koulurakennukseen - paitsi maalasimme koulun punaiseksi. Nyt rakennus muuttuu uudismaalaamalla takaisin lähemmäs alkuperäistä ilmettään.

Parhaillaan siis meneillään oman väen toinen maalauskierros ja sen kolmas kesä. Vanha koulurakennus on opettanut: "ei ole kiirettä, pysyn pystyssä kyllä". Ensimmäisen talomaalauksen toteutti edesmennyt isäni ja pappa yhdessä appiukon kanssa. Nyt kunnostan julkisivua lasten kanssa ja nuoriso, vaikka asuvatkin muualla, ovat ottaneet myös remonttien toteutuksen itselleen. Ihan pelkkä maalaus ei ole riittänyt, vaan olemme joutuneet vaihtamaan myös hirsikerroksia. Remonteista lisää klikkaamalla tästä. 

Peksalan koulu ostovuonna 1986. 

Toukokuussa parhaimmat maalauskelit

Peksalan koulun läntinen julkisivu sai kunnon rakennustelineet. Koulu on rakennettu jyrkänteisen kallion reunalle, joten nosturilla pääsy seinustan viereen olisi ollut mahdotonta.

Läntinen seinusta onkin eniten kärsinyt auringosta ja tieliikenteen nostattamasta pölystä sekä hiukkaspäästöistä. Myös sateet ja tuulet pieksivät jyrkänteen laella seisovan koulun peltomaisemaan avautuvaa seinää.

Painepesurilla pohjatyöt helpottuvat

Onneksi on painepesuri. Koulurakennus on (1904) valmistettu parhaista raaka-aineista ja jopa länsi-seinän alkuperäinen laudoitus on sen kuntoinen, että uusiminen olisi liioittelua -ja hulluutta. Vastaavanlaista tiheäsyistä mäntylautaa kun ei oikein enää tahdo edes saada.

Höylätty ja maalattu lautaseinä kestää hyvin painepesurin. Painepesurin käyttö on kuitenkin mahdollista ainoastaan taloissa, joissa on hengittävät rakenteet - ja silti käyttö vaatii huolellisuutta -ja hellyyttä! Vesi tunkeutuu väkisinkin rakoihin - ja jopa tuulettuvan vintin eristepuruihin - vaikka kuinka varoen pesua suorittaisikin.

Pesujälki erottuu likaantuneesta seinästä hyvin. Räystään varjostama seinä oli tumman möhjän peitossa, jota joku epäili homeeksi. Ehkä sitäkin, mutta perusmassa on tummunutta siitepölyä. 

Kuvassa näkyy jälkiä, jotka syntyvät jos käyttää pesuria liian kovalla paineella.  Ohuen maalikerroksen alla puupinta on hieman karvaantunut.

Punainen maalikerros on vuoden 1987 Tikkurilan maalia (jonka nimeä en muista), johon piti lisätä erikseen vernissa. Onneksi. Vielä silloin, ilman että osasimme edes vaatia, meille myytiin "oikeaa talomaalia".  Maalin pinta on lähes 30 vuoden jälkeen tasaisesti jauhoontunut, mikä on pellavaöljymaalille toivottu ominaisuus.  Irronnut maali on helppo harjata ja pestä pois - työlästä maalin irroittamista kaapimalla eli skrapaamista ei tarvita.

Seinusta maalattu kahteen kertaan. Pohja 30% umbra ja listat 50% maavihreä.  Perinnerakentamisen keskus Antiikkiverstaan sekoittamat maalit. Kaikki lisäaineet luonnonmateriaaleja.

Talomaalarin muistilistaa - virheistä oppii muistilistaamaan

Talomaalarin muistilistassa oli tällä kertaa isolla: muista kuivikeliuos! Viime kesänä se yhdestä maalisatsista unohtui. Sen seurauksena maali kuivui hyvin hitaasti keräten pintaansa ötököitä. Lisäksi pintaan jäi joitain valumajälkiä. Talkoolaiset olisi pitänyt kädestä pitäen opettaa pellavamaalin maalaamiseen: ohuita kerroksia hiertäen!

Toinen tärkeä muistilistan tuote oli pellavaöljysuopa, jolla pesee ilokseen sekä siveltimet että maalarin kädet. Molemmat pysyvät näin hyvässä kunnossa. Tein myös ennen maalauksen aloittamista pensseli-inventaarion. Kaikenlaisia näyttää kertyneen kohtuullisen iso nivaska...Paiskasin suurimman osan viime kesien talkoisiin pikaisesti hankituista siveltimistä roskiin.  Hylkyyn johti joko liian veltto tai jäykkä harjas, tai  siveltimen keskeltä puuttuva "maalitila". Kas, käyttöön jäivät vain Sokevan puuvartiset siveltimet. Niillä on ilo maalata: maali pysyy pensselissä, eikä valu vartta pitkin - ja maalia saa kerralla nostettua seinälle kunnon satsin!