Kuluttajat aktiivisina tuottajina: aurinkolämpöä - ja sähköä omin voimin.

Käännekohta on ilmeisesti saavutettu aurinkoenergian ymmärtämisen ja yleisen hyväksymisen tasolla. Enää kukaan ei ihmettele keräimiäni katolla, vaan käyttökokemuksista ollaan todella kiinnostuneita hankinta mielessä. Nyt on virallisesti todistettu: paistaa se aurinko Suomeenkin! Ehkä kansallinen itsetunto ja mieli muuttuu oivalluksen myötä valoisammaksi. Aurinkosähkön tuotanto on alkanut kiinnostaa (Auringonkehrääjällä on siis "vain" aurinkokeräimet veden lämmitykseen). Aurinkosähkö tarvitsee nimenomaan valoa - ei siis varsinaista paistetta - ja eteläinen Suomi valoisuudellaan päihittää jopa pohjoisen Saksan, missä aurinkopaneelit alkavat olla vakiovarustusta omakotitalojen katoilla.

Aurinkoenergian ymmärtämisen eteen on tehty töitä. Vallankumouksellista tässä on se, että passiivisen kuluttajan rooliin tottuneet kansalaiset voivat nyt olla aktiivisia energian tuottajia. Aiheesta on tuore Aalto-yliopiston tutkijan Jouni K. Juntusen väitöskirja: Kuluttajat tuottajina – Käyttäjäinnovointi ja uudet energiayhteisöt uusiutuvan energian pientuotannossa. Linkin takaa löytyy suomenkielinen abstrakti.

Jouni Juntusen mielenkiintoinen artikkeli energian kuluttaja-tuottajista löytyy julkaisusta Sustainability, Science, Practice and Policy.  Artikkelissa Juntunen  kuvaa sosioteknistä murrosta keskitetystä energiajärjestelmistä kotitalouksien omiin hajautettuihin systeemeihin (DET) sekä niihin liittyviin innovaatioihin. Hän myös kuvaa prosesseja, joita hajautettujen energiajärjestelmien luojat ovat käyneet läpi ryhtyessään luomaan omaa energia-tuotantojärjestelmää, miksi ja miten.  Juntunen haastatteli artikkeliaan varten 15 erilaista energian kuluttajaa, jotka olivat myös tavalla tai toisella energian tuottajia, ja joista auringonkehrääjä oli yksi.

.

Auringonkehruuta 10 vuotta. Aurinkosähköä ja tuulivoimaa Saloon!

Kotikonnun aurinkokeräimen kymmenes toimintavuosi on ollut lämpöinen - ei siis mitään uutta auringon alla: lämpöä on kehrääntynyt akkuvaraajaan ja sieltä käyttöveteen runsain mitoin. En voi muuta kuin suositella keräimiä jokaisen talon katolle!

Aurinkosähkö on myös alkanut kiinnostaa yhä enemmän. Aktiivinen Märynummen kylä on laittanut paitsi tuulemaan, myös aurinkosähköhankkeen alkuun yhteistyössä Aalto-yliopiston kanssa. Kylillä kokoavat parhaillaan porukkaa suureen yhteistilaukseen, johon voi ilmoittautua vielä marraskuun aikana. Mukaan yhteishankkeeseen on lähdössä talouksia paitsi Märynymmelta, myös Laitilasta ja Angelniemeltä. 

Märynummen aurinkosähköhankkeesta voi lukea Märynummen kyläyhdistyksen sivuilta ja lisävalaisua antaa myös Lasse Kylänpään kirjoitus "Märynummen malli" Salon Seudun Sanomissa. Märynummelle, joka on osa Salon kaupunkia, on noussut myös upeat kolme tuulimyllyä, tehokkuudeltaan yhdet Suomen suurimmat, ks juttu Turun Sanomissa.  Tuulimyllyjen pyörivät siivet maiseman yllä luovat toiveikasta tunnelmaa: aivan kuin olisimme siirtyneet toiselle aikakaudelle, tai uskallanko sanoa, sivistyksen pariin, tai ainakin lähemmäksi…

Auringonkehrääjän kukkaronnyörit eivät veny toistaseksi aurinkosähköinvestoinnille, vaan suora aurinkolämmön siirtäminen veteen jatkuu -ja pienentää mukavasti sähkölaskua. Ei maksa siirtokaan, sillä keräimet ovat maksaneet itsensä takaisin 4-5 vuotta sitten.

Auringonkehrääjän kuva-päiväkirjasta poimittuaja otoksia tammikuulta ja lokakuulta. Tammikuussa aurinkokehräimen pumppu pyörähti toviksi käyntiin, mikä on aika harvinaista - samoin nyt marraskuussa aurinkoa kehrääntyi varaajaan.

Tammikuu 2014:

Aurinkokeräin tammikuu 2014

Tammikuun valoa naapuri-autiotalossa - tai ei niin autio: supikoirat ja pöllöt asuttavat  taloa.

Loka-marraskuu 2014:

Lokakuussa vain muutama aurinkoinen päivä - lupaava aamu.

Marraskuun 16.päivä aurinkoista pitkän harmauden jälkeen -ja aurinkolämmintä vettä varaajassa!

Koulun julkisivumaalaus on aloitettu!

Väri valikoitui bongaamalla vanhoja koulu- ym kookkaita höylätyin paneelein vuorattuja rakennuksia, joissa oli jauhonvalkoinen perusväri vihreillä vuorilaudoilla. Myös Peksalan koulun vuorilaudoissa näkyy käytetyn maavihreää. Maali on Perinnerakentamisen keskus Antiikkiverstaalla sekoitettu 15% vihreä umbra ja vuorilaudoissa 50% maavihreä. Nostin hieman pohjavärin tummuutta jauhonvalkoisesta harmaaseen, koska alla on tumma punainen pohjamaali (öljymaali). Minulle riittäisi pelkkä harmaanvalkoinen (kuvassa) ilman muun värisiä korostuksia, mutta nuoriso haluaa vihreät vuorilaudat ja englannin punaiset ikkunapuut, joten enemmistön mielipiteen mukaan maalataan:

Maalausoperaatioon (klikkaa tästä) albumi 

…jatkuu ensi keväänä!

Muistiinpano

Vanhan talon pihan ja luonnon monimuotoisuus

Vanhan talon pihapiiri ja luonnon monimuotoisuus kuuluvat ikäänkuin yhteen. Mitä se sitten tarkoittaakaan?

Listan ykkönen on selvä: luonnon monimuotoisuuden dramaattinen heikkeneminen. Se on tutkijoiden mukaan tärkein ilmastonmuutoksen alle hautautunut ympäristöongelma.

Ympäristöön liittyvässä keskustelussa on viime vuosina keskitytty ilmastonmuutokseen. Asiantuntijoiden mielestä sitäkin on käsitelty liian vähän ja turhan abstraktilla tasolla, mutta samalla on jäänyt piiloon monta muuta merkittävää aihetta.

Akatemiaprofessori, Helsingin yliopiston metapopulaatiobiologian huippututkimusyksikön johtaja Ilkka Hanski aloittaa huomauttamalla, että lähes kaikki ympäristöongelmat ovat jollain tapaa yhteydessä toisiinsa.

Ilmastonmuutos kytkeytyy myös Hanskin erityisalaan, biodiversiteettiin eli luonnon monimuotoisuuteen. Siltä saralta hänellä on kerrottavanaan huolestuttavia uutisia.

– Isoja muutoksia tapahtuu. Luonnon elinympäristöjen vähenemistä ja niiden lajiston hupenemista ei ole saatu pysähtymään.

Se tarkoittaa, että valtava määrä eliölajeja on vaarassa kadota. Suomen noin 50 000 lajista uhanalaisia on kymmenen prosenttia.
 

Luomupiha auttaa

Kun luonnon monimuotoisuus vaarantuu, samoin voi käydä ihmisten terveydelle. Hanski on tutkinut monitieteisessä hankkeessa allergioiden yleistymistä. Sen epäillään johtuvan juuri luontoyhteyden heikkenemisestä.

Ihmiset eivät enää altistu riittävästi mikrobeille, joiden avulla vastustuskyky kehittyy. Immuunijärjestelmä alkaa ylireagoida: elimistö luulee vaikkapa harmitonta siitepölyä vaaralliseksi ja allergisoituu.

– Syntyy tulehdusreaktioita, joista esimerkkinä on myös astma. Epäillään, että tällainen matala-asteinen tulehdus voi aiheuttaa monenlaisia sairauksia, jopa syöpää ja masennusta.

Hanskilla on luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen yksinkertainen neuvo, joka on suunnattu erityisesti omakotitalo- ja rivitaloasujille ja on nimeltään luomupiha:

– Talojen pihat ovat nykyään usein ankeita. Kivettyjä, asfaltoituja tai pelkkää nurmikkoa. Jos pihan antaisi hieman villiintyä ja suosisi nurmen sijaan kaunista kukkaketoa, sekä luonto että lapset hyötyisivät.
 

Luonnon arvo määriteltävä

Myös yliopistotutkija dosentti Nina Tynkkynen Tampereen yliopistosta, WWF Suomen suojelujohtaja Jari Luukkonen ja Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen pitävät biodiversiteetin vähenemistä vakavana ongelmana. Yrjö-Koskinen puhuu kuudennesta sukupuuttoaallosta ja sen vaikutuksista ihmisen hyvinvointiin.

Ympäristöpolitiikkaan erikoistuneen Tynkkysen mukaan biodiversiteetti on tutkijakunnan suurin huoli, mutta suuri yleisö tietää siitä harmittavan vähän. Tynkkynen nostaa esiin myös pienhiukkaset, joiden terveysvaikutukset voivat olla välittömät ja suuret.

– Katupölystä uutisoidaan keväisin, mutta muuten paikallisen ympäristön ilmansaasteista ei puhuta tarpeeksi.

Teollisuuden aiheuttamista saasteista taas on keskusteltu lähinnä Talvivaaran onnettomuuden ja vastaavien tapausten yhteydessä, vaikka esimerkiksi vesien saastuminen on paljon laajempi ongelma. Tynkkynen mainitsee jätevesien ohijuoksutukset, jotka pilaavat suomalaisia vesistöjä.

Luukkonen on samaa mieltä:

– Esimerkiksi Talvivaaran tapauksessa emme ole puhuneet saastuneiden järvien arvosta vaan enemmänkin yrityksen taloudellisesta tilanteesta. Pitäisi kysyä, kuka järvet korvaa. Luonnolle pitäisi määritellä arvo, joka otetaan laskennassa huomioon.

Tapettinäytteitä Peksalan koulun seiniltä

Tapetit ovat ovat helposti katoava osa rakennuksien historiaa ja kulttuuriperintöä. Muodit ovat vaihtuneet nopeasti ja tapetteja on ollut helppo uusia - onhan se ollut myös samalla savuisen seinän puhdistus. Me revimme tyypillisesti koulun kaikki hirsiseinät esiin 80-luvulla. Tosin ennen meitä rakennusta katsomassa käyneet olivat jo repineet pinkopahveja irti seinistä tarkastaakseen hirsien kuntoa.

Museovirastoon on koottu korjausten ja inventointien yhteydessä tapettinäytteitä 1960-luvulta lähtien ja tapettinäytteiden kokoelma on julkaistu verkossa. Rakennushistorian osaston tapettitietokannasta voi hakea ajan, kuviotyyppien, värien tai kohteiden mukaan suomalaisia tapetteja. Tietokanta perustuu tapettifragmenttien luetteloon. Osa näytteistä on yksityisten henkilöiden lahjoittamia. Vanhimmat näytteet ovat 1700-luvulta, valtaosa on 1800-luvulta ja 1900-luvun alkupuolelta.

 Tapettien historiasta tietoa Museoviraston sivulta

Kotimaisia paperitapetteja alkoi olla saatavilla jo 1700-luvun puolivälissä. 1800-luvun puolivälissä tapettien käyttö yleistyi, kun ensimmäiset suomalaiset tapettitehtaat perustettiin. Tapettien valmistus ja käyttö kasvoi moninkertaiseksi, kun siirryttiin höyrykonevalmistukseen 1870-luvulla ja kun paperia alettiin valmistaa puusta. Tämän jälkeen tapettien käyttö levisi kaikenlaisiin asuntoihin.

Museoviraston tapettitietokanta

 Peksalan koulun opettajan asunnon vanhimmat tapettikerrokset:

Sali

Keittiön tapetteja yllä ja alla

 

Kamari

Peksalan koulun vintiltä löytyneitä tapettirullien päistä:

Peksalan koulun ison luokkahuoneen länsiseinään on jätetty kohta, jossa on kaikki pahvi- ja tapettikerrokset tallella.