Minulla on ollut tapana pitää keväisin heinäverkossa hieman villoja pesänrakentajille. Suurin osa tarjolle asetetuista villoista on tavallista pässinpökkimää, valkeaa kerittyä suomenlampaan villaa:
Tälle kaverille ei ole kelvannut valkeat luomuvillat, vaan hän on nyppinyt tarpeikseen hieman oranssia ryijynnukkalankaa:
 |
| Kuva: Pasi Airike |
 |
| KUva: Pasi Airike |
Taiteilijoita vai lavastajia?
Näistä oman pihapiirin lavastajaystävistäni tulivat mieleeni "oikeat mestarilavastaja-linnut". Lavastajat (Ptilonorhynchidae) ovat pienikokoisiin varpuslintuihin kuuluva heimo. Luonnonvaraisina näitä taiteilija-lintuja löytyy pääosin Australian ja Uuden-Guinean trooppisilta alueilta. Lavastajat tunnetaan parhaiten lajien koiraiden tavasta hurmata naaras taidokkailla ja värikkäillä gallerioillaan.
Koiraat rakentavat tehdäkseen naaraisiin vaikutuksen värikkäitä teoksia heinistä, kukkien terälehdistä, kivistä ja hedelmistä. Linnut hiovat kokoelmiaan loputtomiin. Osa linnuista jopa värittää asetelmiaan hiilellä ja marjoilla puunkuori siveltimenään. Naaras valitsee parittelukumppanikseen koiraan, jonka bower eli "häähuone" ja sitä kehystävä galleria miellyttää eniten. Tämä tapa johtaa myös siihen, että useat koiraat jäävät ilman naarasta, ja parhaat taiteilijat parittelevat usean naaraan kanssa.
Lavastaja-lintu on englanniksi bowerbird - klikkaa, niin näet koiraiden tekemiä teoksia!
Linnut kierrättävät teoksissaan luonnonmateriaalien rinnalla myös löytämiään keinotekoisia esineitä. Lavastajien heimoon kuuluvat satiinilinnut tekevät teoksensa aina sinisestä. Aikaisemmin sinisiä kukan terälehtiä käyttänyt lintu kokoaa nykyään galleriaansa teoksia, jotka se valmistaa turistien jälkiinsä jättämistä sinisistä muovikorkeista ja mehupilleistä. Satiinilinnun teokset suorastaan vaativat sinistä. Jopa niin paljon, että eläintarhan vankeudessa ne ovat valmiita tappamaan sinisen linnun, jotta saisivat teokseensa sinistä. Onko sinisellä värillä näin vahva kilpailuetu naaraiden silmissä? Mutta kuinka ollakaan: se kaikkein sinisin ei näytä takaavan naaraiden suosiota. Tutkijoiden seuranta paljaastaakin vallan muuta: naaraat näyttävät arvostavan harmonista kokonaisuutta eli pesän rakenteellista kauneutta ja gallerian teosten keskinäistä yhteen sopivuutta. Tärkein valintakriteeri lopulta näyttääkin olevan koiraan soidintanssi, jonka on parasta olla hyvä - ja sopiva - sillä ylisuorittamisesta ei naaras satiinilintu pidä.
Mikä meidät ihmiset oikein erottaa muista eläimistä? Eipä juuri mikään. Olemme kaikki kipua tuntevia, empaattisia ja kauneudentajuisia - ja ilmeisesti eri asteilla huumorintajuisia. Ja miten vähälle huomiolle onkaan jäänyt kauneuden merkitys evoluutiossa vaikuttavana tekijänä. Jo Darwin tuskaili evoluution ja selviytymisteorian äärellä: mitä kilpailuetua voi tuoda muka riikinkukon pyrstö - niin raskas ja epäkäytännöllinen kapistus, mutta kaunis ja komea!
***
Jos kiinnostuit aiheesta, niin kuuntele David Rothenbergin esitelmä Survival of the Beautiful Why there is so much beautiful in the nature? Häneltä löytyy myös samanniminen teos.
