Kun auringonkehrääjän keräimet käytännössä vielä nukkuvat, akkuvesivaraaja lämpenee vesikiertoisella puuhellalla (kutsutaan myös keskuslämmitysliedeksi). Yleensä varaajan vesi pysyy noin +60 asteisena aamukahvi- + päiväruoka- + iltavalkeilla. Pakkasen painuessa alle -15 asteen, pidämme tulta puuhellassa useammin mukavuussyistä. Puuhella lämmittää huoneistoa leivinuunin lisäksi. Tällöin veden lämpötila nousee +70- 80 asteiseksi. Vaikka noin +30 asteinen vesi kiertää sauna- ja pesutilojen lattiassa, Vesivaraajan alaosan lämpötila nousee myös +40-50 asteiseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että jos ulkona on aurinkoista, niin keräimen pumppu pyörähtää käyntiin vasta silloin kun keräimien lämpötila ylittää varaajan alaosan lämpötilan eli +40-50 astetta. Juuri sen tähden varaajan alaosan lämpötilaa pidetään viileämpänä, jotta saataisiin mahdoillisimman tarkkaan auringonlämpö kehrättyä talteen. Ennen vesikiertoista puuhellaa lämmitimme varaajaa yösähköllä, jolloin varaajan alaosan termostatti oli asennettu kevättalvella noin +30 asteeseen ja yläosan lämpökierukan termostaatti +60 asteeseen.
On suorastaan ylellistä, kun lämmintä vettä ei tarvitse säästellä, varsinkin näin kovilla pakkasilla. Vettä ei tuhlata, mutta kuumaa vettä ei tarvitse pihdata, päinvastoin, lämpimästä käyttövedestä on nyt ylitarjontaa. Käytän pyykinpesukoneessa myös lämmitettyä vettä - kesällä aurinkolämmintä ja nyt siis puilla lämmitettyä. Pesukoneeseen voisi liittä ajastimella varustetun jakajan, joka ohjaisi lämpimän veden suoraan koneeseen. Johdan toistaiseksi lämpimät vedet erillisellä letkulla pesupulveriluukusta sisään. Hyvin on toiminut näinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti