Talviaika

Aamuiset auringonsäteet käynnistivät aurinkokeräimen. Vesivaraajaan kehräytyi aurinkolämmintä vettä (+50 klo 10.45)) aamupäivästä alkaen. Nyt on tulossa yöpakkasia, mutta lämmin sää ilmeisesti jatkuu lyhyen pakkasjakson jälkeen. Varaajassa on aamuyöstä sähkövastukset päällä pari tuntia (rajoitin +45C).

Aurinkokeräimet ovat olleet katolla lähes 15 vuotta tuottaen tasaisen varmasti lämmintä vettä käyttöveden lisäksi sauna- ja pesutilojen lattialämmitykseen - ilman huolen häivää. Keräinten tekniikka ja materiaalit ovat sittemmin kehittyneet ja niiden myötä tehot ja tuotot. Olen silti tavattoman tyytyväinen "vanhaan rukkiini" sekä tuoton että vaivattomuuden vuoksi, ja myös siksi, että keräin on hyvän näköinen rakennettuna osaksi kattorakenteita.

Blogin pitäminen alkoi auringonkehruusta. En ole aikoihin pitänyt kehruupäiväkirjaa. Aurinkoenergian talteenotosta on tullut itsestäänselvyys ja arkinen osa kodin tekniikkaa - kuin kaivo. Eipä sitä veden nousua vesilähteistä hanoihin juuri ihmetellä saatika mittailla - paitsi, jos vedestä joutuu maksamaan. Tilanne tosin voi muuttua. Ilmastonmuutoksen myötä auringonlämpöä on tarjolla "yli tarpeen" ja maankuoren lämpeneminen aiheuttaa vesivarojen ehtymistä. 

Kesäaika

Levoton kivijalka

Koulun koilliskulma liikkuu. Siirtymien takia ylärinteeltä valuville hulevesille on tehty rakennuksen pohjoispuolelle salaoja ja siirretty maa-aineksia pois kivijalkaan nojaamasta ja peittämästä  tuuletusaukkoja. 

Nyt siirtymää on tullut yks kaks lisää: myös kivijalan ylimmät lohkareet ovat työntyneet ulospäin vesilistan reunan ulkopuolelle. Voiko uuden katon savitiilien lisäpaino olla syy kivijalan siirtymille? 

Vasen alimmainen harkko on ollut reilusti ulkona jo vuosia...

...mutta nyt kivi on kääntynyt reilusti ulos siirtäen mukanaan
myös toisen kerroksen kiviä ulospäin. Kivi on ikäänkuin kiertynyt
alla olevan pienemmän kiven ympäri....

...ja nurkan rako on myös kasvanut.

Kiven toinen pää on tullut kokonaan ulos. Nyt kohdassa on
ison koiran mentävä aukko - mitä se ei ollut ennen kattoremonttia.

Siirtymää ulospäin on tullut keskimäärin 5-10 cm lisää.


Myös tästä raosta on tullut silmiinpistävän leveä...

Savitiilikatto.

Tällainen se nyt on. Kaunis, poltettua oranssia. Perinteinen savitiilikatto. Samanlainen harjatiilen profiili kun lähimetsän reunassa kauniisti lahoavassa autiotalossa, Samppalinnassa.

Peksalan koulun katto oli tullut tiensä päähän. Arviolta yli 80 vuotias betonitiilikatto oli pahasti haurastunut ja sammaloitunut. Tiilien alta löytyi punamullalla maalattu pärekatto ( jonka hyväkuntoinen alapuoli on vintillä hyvin näkyvissä). Ilmeisesti pärekatto ei ole ollut vain aluskate, vaan toiminut pääasiallisena katteena rakennuksen ensimmäiset vuosikymmenet.

 

Helmikuussa alkaneen projektin koko tarina löytyy tunnisteella kattoremppa. 

Katon viimeistely jatkuu. Kattourakoitsija on luvannut vaihtaa jo kertaalleen asennetut, mutta huonolaatuiset otsa- ja tuulilaudat uusiin. Operaatio jätetään sovinnolla kevääseen.

Valitettavasti urakoitsijalla ei ollut käytössään sitä pakin terävintä kirvestä. Kirvesmiesten viimeistelytöiden jälki on todella huolimatonta (ja yllättävää, sillä hyvääkin työnjälkeä löytyy!). Auringonpaiste paljastaa repsottavat saumat, halkeilevat laudat sekä epämääräiset kiilaus-korjaukset. Alunperinkin heikkolaatuinen lautatavara on sileäksi höylättyä, höyläysurat millä puolin lautaa sattuu. Uudet tuulilaudat ovat jo paikoin ulospäin kovertuneet. Naulapyssyllä tehdyt liitokset eivät kestä myöskään päivänvaloa. Pahimpaan kukkopuun kiinnityskohtaan on ammuttu 7 naulaa nippuun. Lisäksi otsalautojen reunat tulevat pohjoispäädyssä aivan kukkopuuhun kiinni, joten tippanokka jää puuttumaan.

Pääurakoitsija on aivan samaa mieltä. Uudet otsalaudat tehdään sahapintaisesta laudasta ydinpuu alas- ja sisäänpäin - ja laudat kiinnitetään perinteisesti naulaamalla.

Pääasiat ovat kunnossa: savitiilikatto kattoturvatuotteineen bonuksena upeat rännit ja piippujen pellitykset (Peltisepänliike Pohjaluoto, Sauvo).

Peksalan koulu (1904) on rakennusperinnön suojelukohde

Museovirasto osallistui 15% panoksella katon kunnostukseen, siitä iso kiitos! Rakennusten ja kulttuuriympäristökohteiden entistämisavustusten haku aukeaa taas lokakuussa.


Jälkihuomautus keväällä 2019:
Urakoitsija on ajautunut konkurssiin, katon päälilaudoista hilseilee maali. Olivat ne ainoat laudat, joita en maalannut itse. Sitten mm nämä:

Rännejä, toiveita ja 4000 tiiltä

Tänään

Vanhan talon kunnostajalla on kaikenlaisia toiveita, joista kunnostaja itsekään ei aina ole ihan varma. Tunteet ja intuitio ohjaavat ajattelua. Toki kaikenlaista on tullut opiskeltua vanhojen talojen rakenteista ja sielunelämästä. Onhan tässä jo asuttu yli 30 vuotta...

Kattoremppa, joka on viittä vaille valmis, on ollut iso henkinen (sekä taloudellinen) ponnistus. Työmaan omavalvonta on stressaavaa. Ystävä ja restauroinnin ammattilainen kiteytti ongelman: "Kaiken kaikkiaan omavalvonta on restauroinnissa vaikeaa, kun on rajankäyntiä hyvän työn ja hyvän mielen välillä." Naulan kantaan! Suosittelen kaikille valvojan palkkaamista jos on vähänkään isompi urakka. Rakennusmestarit kunniaan. Isäni oli rakennusmestari.

Toiveita matkalta (matkaksi näin isoa projektia voi kutsua):

- Toivon, ettei kattoa suoristeta liikaa, niinku vatupassiin. Talo kun on hieman liikkunut kalliota alas.
(pieni hiljaisuus)
- Ok. No juu, olishan se aika hullun näköistä, jos talo on vino ja katon harja ihan suorassa. Koitetaan suoristaa ainakin sitä notkoa pois.
- Joo, notko täytyy saada pois ja montut. Eikä talo kauheen vino olekaan.
- Joo ei. Painanteet suoristetaan langan avulla, niin että saadaan tiilet kunnolla paikoilleen.

- Toivon, että rännit ja kourut olisivat pinnoittamattomat.
- ... mutta pinnoitettu kestää paljon pitempään.
- Mutta ne vain eivät sovi yhteen kokonaisuuden kanssa.
- Pinnoitus voi olla sinkkipellin värinen.
- Ei se ole sama. Se täytyy olla peltinen, niinku aito materiaali.
- No entä kattotikkaat? Pitääkö nekin olla maalaamattomat?
- Ei kun kattoturvatuotteet saavat olla maalattuja. Ja tikapuut. Ne ovat eri. Ovat tavallaan irrallisia osia, nykyaikaista huoltoturvallisuutta.

Alunperin urakoitsija ehdotti peltisepän tekemiä piipunpeltejä sekä rännien keruusuppiloita ja syöksytorvien mutkia. Siksi osasin myös haluta, että kaikki muut sadevesijärjestelmän osat sopivat yksiin peltisepän käsitöinä tekemiin osiin. Kaikki järjestyi lopulta toiveiden mukaan. (Peltisepäntyöt peltiseppä J.Pohjaluoto, syöksyputket Virte ja kourut Lindab)

On hyvä, että remontin tilaaja joutuu punnitsemaan ja tarkastelemaan omia toiveitaan ja mielipiteitään eri suunnilta. Näin vältytään hätäisiltä ratkaisuilta. Valinnanvaraa kun on lähes joka vaiheessa.

- Saako muuten katon jiirit olla alkuperäistä leveämmät?
- Juu, täytyyhän ne olla hieman leveämmät, jotta roskat eivät jää sinne tukkeeksi. Se vanha jiiri kait oli vain jotain 15 senttiä - ja aina tukossa...

Niin, se "hieman". Eteisen ja talon liittymäkohdan jiiristä tuli mielestäni liian leveä. Illalla en saanut unta mokoman ruman peltikourun takia: se näyttää ihan railolta tai kanjonilta. Kuin talon kaunis tiilikatto olisi katkaistu! Etsin yön tunteina netistä kaikki mahdolliset kattokuvat, joissa oli Braasin granat-tiiliä. Savitiilikattojen referenssikuvat olivat lähes kaikki lintuperspektiivistä ja kaupungeista, joissa savitiilikattopintaa oli paljon. Jiirit olivat leveitä, samanlaisia kuin koulun katolle tehty jiiri. Jiirit rytmittivät kattotiilimerta. Ei paha.

Aamulla kiipesin katolle. Halusin nähdä. Olipa kaunista! Jos oli ympäröivä maisema kaunis, niin oli tiilikattokin: todella upea!

Jiirin leveyteen on ollut tottuminen.

(en uskaltanut ottaa kameraa katolle)
Kattoperpektiivistä jiiri näyttää paremmalta. Tiilet on sahattu  jiiripellin kulmaa vasten. Tosin pihan puoleinen jiiri on hieman epäsymmetrinen. Arvelin, että syy olisi ollut talon siirtymä. En ensimmäisenä halunnut ajatella virhettä tai huolimattomuutta. Urakoitsija tosin sanoi, että pojilla on tainnut tulla pieni tiilien jakovirhe. Huokaisin.

Rauhoituin. Annan rotkon olla. Se on talon vieressä tuulessa huojuvien mäntyjen neulasia varten. Ei mene jiiri tukkoon, hyvä. Pian tulee kesä ja koivun oksat kurottautuvat peittämään talon kulman. Säästyi näin koivu kaatotuomiolta.

 Katolle lähes 4000 kpl käsin ladottua savitiiltä

Ruoteet

290m2 eli lähes 4000 kpl käsin katolle ladottua savitiiltä!

Kattoremontti on nyt muuten valmis, paitsi päätyjen tuuli- ja otsalaudat ovat vaiheessa. Niissä on vielä haastetta.

Kaksi ikkunalasia on mennyt rikki purkutöiden aikana, mutta se on pientä. Ikkunaruutuja kun on yli 120.  Jätettä kertyi monta lavallista. Tässä olisi parantamisen varaa. Toivottavasti jätteet päätyvät kierrätykseen tai edes lajitteluun vastaanottajan päässä. Lavalle päätyi myös paljon hyvää käyttökelpoista materiaalia, jota oli hankittu liikaa.

Koulun vanhat sinkkipeltiset rännit jäivät mäelle. Kourut pääsevät entisen koulukeittolarakennuksen "rumien" rännien tilalle. Koulun rännit ovat sisäpuolelta hieman ruosteessa, mutta pelti on vielä paksua. Oikealla kallistuksella kestävät vielä pitkään. Syöksytorvet sensijaan olivat ruostuneet puhki. Ovat olleet sammalista ja neulasista tukkeessa ja siksi päässeet ruostumisen alkuun.

Kattoparoni, nuori vasta uraa aloittava urakoitsija, joka vaikutti asiakastaan kuuntelevalta. Tarjous oli laadittu hyvin (verrattuna muihin), ja se auttoi myös minua kattoremontin tilaajaa ymmärtämään monia projektin yksityiskohtia, joita en ollut tullut ajatelleeksikaan...

Rakennuspaikkana hylkeenmetsästäjien leiri

Koulun rakennuspaikaksi on aikanaan (1904) valittu se paras mahdollinen kohta maisemassa: ympäristöstään kohoava kallio. Moni on hämmästellyt paikan valintaa, koska koulun pihapiiri rajautuu jyrkänteeseen, josta on toistakymmentä metriä pudotusta. Arvelen, että myös ensimmäiset maahanmuuttajat, hylkeenpyytäjät, ovat majailleet täällä, jolloin vedenpinta oli 30m (koulun korkeus merenpinnasta 35 m). Vedenalaiset jyrkänteet muodostavat luonnon monimuotoisuus -keskittymiä, joissa on paljon ravintoa, ja joiden ympärillä myös linnut, kalat ja hylkeet viihtyvät. Harmaahylkeille on riittänyt paitsi ruokaa myös oivia lekottelu- ja lisääntymispaikkoja. Koulun pihapiirin itäpuolella puolestaan nousee kallioseinämä, jonka kiveen ajan saatossa kovertuneet luolamaiset laavut ovat olleet oivallisia pyytäjien suojia, miksei majapaikkojakin. Ken tietää, tutkimuksia alueella ei ole tehty. On hyvin tavallista, että koulut ja myös kirkot sijaitsevat jo kivikaudella hyviksi maja- tai leiripaikoiksi todetuilla kallioilla.

Koulupihan alapuolista jyrkännettä

Kattoremppaa kallion päällä 

Koulun sijainti mäen päällä aiheuttaa logistisia haasteita. Autonrenkaiden kuluttamat painaumat ovat jäiset ja liukkaat hiekoituksesta huolimatta. Jyrkän nousun jälkeen pihatie kääntyy vielä jyrkästi koulun eteen. Tiilien nostoa varten saapunut kuljettaja aloitti luvattoman savottansa sahaamalla pihatien ympäriltä puiden oksia ja tokaisi tervehdykseksi: "Auto on uusi ja maksanut puoli miljoonaa, joten naarmuja ei saa tulla". Hän luopui yrityksestä, sillä uutuuttaan kiiltävällä autollaan hän pääsi mäkeä vain puolitiehen...(Paikan henki puuttui peliin?) Seuraavana päivänä saapui uusi yrittäjä: nuori kuljettaja ajoi vaivatta peruuttaen nostoautonsa ylös mäelle ja mäenpäältä nokka edellä koulun eteen. Kuljettaja oli laskenut nokassa sijaitsevan nostimen auton lavalle painoksi. Nuoren miehen kasvoilta paistoi iloinen onnistumisen tunne. Myönsi, että jännitti vähän. Hylkeenpyytäjä-ainesta.

En ole löytänyt saviruukun palasia hylkeenmetsästäjien laavuilta. Silti paikan henki suorastaan vaati savea katemateriaaliksi. Valitsin savitiileen myös sen ekologisuuden ja pitkäikäisyyden takia. Betoni ei materiaalina tunnu enää hyvältä. Arvelin että savitiilen valinta on myös ilmastoystävällisempi, mutta en löytänyt aiheesta laskettua tietoa. Koulu seisoo tuulisella paikalla ja lukkiutuvat tiilet estävät lumen pakkautumisen tiilien alle. Savitiilistä löytyy lukkiutuva malli. Lisäksi savitiilet ovat kauniita: poltossa syntynyt syvä okranpunainen hivelee silmää ja mieltä. Koulun entiseen keittolarakennukseen olen vaihdattanut lukkiutuvat savitiilet jo aikaisemmin (2004). Tuolloin tiilien valinta ei ensiyrittämällä onnistunut: tiilet alkoivat lohkeilla (epäonnistunut poltto?) jo muutaman vuoden jälkeen. Urakoitsija vaihtoi takuutyönä tiilet uusiin - tosin nekään eivät ole näin tummia. Savilaadussa ja poltossa on eroja.

Värit ovat valoa

Väärä maali on kuin muovinen filtteri valon edessä

Toisilla on sävelkorva. Toisilla taas värisilmä. Minulla on värisilmä. Se erottelee lämpimät ja kylmät värit, säälimättömästi kaikki eri värisävyt. Se on synnynnäistä, eikä suinkaan piirre, joka kielii pikkutarkkuudesta tai nipotuksesta. Tässä tapauksessa päinvastoin.

Urakkasopimukseen kirjattiin ylös: Uula pellavaöljymaali. Sävy 50% maavihreä. Olen sekoittanut kaikki talomaalit itse ja värit ovat luonnonpigmenttejä. Luonnonpigmentit elävät valossa ihan omalla tavallaan, koska värihiukkaset ovat syntyjään erimuotoisia ja -laatuisia maa-aineksia, kivimurskaa ja kristalleja. Kyse on nyt talon viimeistelymaaluksesta eli siitä, joka piirtää talon profiilin taivasta vasten: päätyjen otsa- ja tuulilautojen väristä.

Kattourakassa on ollut kieltämättä logistisia haasteita: miten saada eri vaiheiden materiaalit ajoissa työmaalle. Pikkupitäjän rautakaupasta ei löytynyt Uula-merkkistä maalia. Sitähän voi ajatella, ettei sillä merkillä ole niin väliä, koska hyllyssä on Lappi-maalia, jonka etiketissä lukee "perinteinen ulkoöljymaali". Sitäpaitsi, onhan värikartat keksitty, ehkä mummu ei vaan tiedä.  Toimelias ja kiireinen yrittäjä valitsee värikartasta "oikean sävyn" - todennäköisesti huonossa valaistuksessa. Ymmärrän ajatuksenjuoksun. Ja jos ei ole värisilmää.

Otsalaudat oli saatava työmaalle valmiiksi maalattuina - ja öljymaali kestää kuivua "hiton kauan". Lappi-maali on ehkä joskus ollut aito pellavaöljymaali, mutta nykyään se kuulemma sisältää alkydia ym lisäaineita. Lisäaineita ei tarvitse mainita maalituotteiden etiketeissä. Sosiaalisessa mediassa maalia kehuvat ne, jotka ovat maalanneet sillä 20 vuotta sitten... Mutta tuoreista kokemuksista voi lukea: "lohkeili jo kahden vuoden päästä". Toki maalausolosuhteet vaikuttavat. Jos maalissa on alkydia (lue: muovia), joka luo maalin pintaan joustamattoman kovan kosteutta läpäisemättömän pinnan,  lieväkin puun pintaan jäänyt kosteus saattaa johtaa maalin lohkeilemiseen. Epämääräisillä lisäaineilla muunnellun öljymaalin kuivumista ei uskalla hallita kuivikeliuoksella, kuten aidoilla pellavaöljymaaleilla maalatessa. Oikea pellavaöljymaali on niin armollinen ja turvallinen maalata...

Tässä vanhempi kirjoitukseni Miksi maalata pellavaöljymaalilla.

Kattoremontti ei ollut edes päässyt kunnolla alkuun, kun vihreät otsalaudat olivat jo kuivumassa.  Optimistina olin toiveikas, että olisipa väri edes sinne päin... Olin ajatuksissani varautunut siihen, että maali olisi hankittu kanssani suoraan maalin valmistajalta eikä rautakaupasta. Maalin pigmenttipitoisuus ei ole niin millintarkka, koska otsalaudat elävät omassa valossaan ja korkeudessaan. Mutta väri, sen sävy, lämpö ja elämä valosssa! Argh...

Kuvassa näkyy viileän mintun väriset otsalaudat. Rännilaudat on jo uudelleen maalattu Lappi-maalilla, jonka sävyn olemme yhdessä valinneet värikartasta. Oli pakko tyytyä lähinnä "oikeaan väriin", koska ulkomaalien värikartta on erittäin suppea. Mutta se on kylmä väri, jonka uudet rännit tosin peittävät.

En tiedä miten etenisin. Uskaltaisinko maalauttaa vielä päätyjen otsalaudat oikealla pellavamaalilla jossa aitoja pigmenttejä? Niin että se Lappi jää alle pohjamaaliksi...vai ainnanko mennä vaan sillä "melkein oikealla" öljymaalilla ja värillä...

Vihreä ja vihreä.

Kysyvä ei tieltä eksy, joten otin yhteyttä sähköpostitse Lappi-maalin valmistajaan:

Mitä Lappi perinteinen ulkoöljymaali sisältää? Sisältääkö maali alkydia? 

>Lappi öljymaali perustuu luonnon öljyihin eikä sisällä yhtään alkydiä.

>Pigmentteina käytämme luonnon pigmenttejä valmissävyissä mutta muut sävyt sävytetään myymälässä synteettisillä pigmenteillä.

Miten maali eroaa esimerkiksi Kymen Palokärjen/Antiikkiverstaan pellavaöljymaaleista?
>Teknisesti tuskin kovinkaan paljon. Jokaisella maalitehtaalla oma reseptinsä perinnemaaleille. >Lappia on tehty vuodesta 1946 saakka.
Voinko itse sävyttää Lappimaalia esim toisella pellavaöljymaalilla tai pigmenteillä?
>Pigmenteillä kyllä voit sävyttää itse.
Sain Lappimaalin sävyä tuunattua oikeaksi sekoittamalla siihen toista aitoa pellavaöljymaalia (Antiikkkverstaan maali)

Onko tämä mielestänne ok - vai voiko eri maalilaatujen sekoittamisella olla haitallisia vaikutuksia? 
>En usko että on mitään haittaa tästä koska tietääkseni Antiikkiverstaan maali on myös perinteinen öljymaali ilman alkydiä yms.

Pärekatosta betonitiileen, betonitiilestä savitiileen

Kovista pakkasista huolimatta katonrakentaja-kirvesmiehet ovat pysytelleet katolla päivän tarjoaman valoisan ajan. Esivalmistelutöitä on paljon lumen luonnista vanhojen rakenteiden purkamisiin.

Olen ollut toistaiseksi tyytyväinen valitsemaani kattoyritykseen. Sauvolaisen Kattoparonin tarjous ei ollut se halvin, vaan vakuuttavin, sillä siinä oli eritellen huomioitu kaikki purkutöistä uuteen katteeseen, sadevesijärjestelmät, piipunpellitykset, otsalaudotukset maalattuina pellavaöljymaalilla, siivoukset sekä plussana hyvä työtakuu. Tosin jo pelkästään puhelinkeskustelujen perusteella pystyin pudottamaan pois suurimman osan tarjoajista - hylky oli helpointa, jos sanan "suojelukohde" mainitseminen aiheutti mutinaa museovirastosta...

On ollut myös mukava todeta alalla tapahtunut sukupolvenvaihdos: urakoitsijaporukka koostuu nuorista, mutta kokeneista ammattilaisista, joiden kanssa on helppo neuvotella ja sopia yksityiskohdista. Pääurakoitsijalla ei ole aikaisempaa kokemusta suojellun rakennusperintökohteen korjaamisesta ja siihen liittyvistä materiaali- ja ratkaisuvalinnoista. Juuri siksi mutkaton kommunikaato on todella tärkeää. Arvostan avoimuutta ja joustoa, sillä minulla on myös kokemusta ns jäärä-osaston tekijöistä, joiden mukaan erilaiset pinnoitetut ja muoviset tuotteet pelastavat maailman rakennusperinnön.

Nyt tiedän senkin, että koulun katto on ollut ensimmäiset 30-40 vuotta punamullalla maalattu pärekatto. Betonisia kattotiiliä on ilmeisesti alettu valmistaa jo vuosisadan alkupuolella, jolloin niitä valmistettiin käsin erityisellä laitteella. Teollisesti valmistettu betonitiili yleistyi vasta 50-luvulla. Peksalan koulun sementtitiilet ovat tätä myöhempää teollista tuotantoa. Sementtituotteita valmistavia tehtaita, joiden valikoimiin kuuluivat myös kattotiilet, on ollut ympäri maata (Lähde: Museoviraston korjauskortisto).

Vanha pärekatto jää uuden katteen alle osaksi koulun rakennushistoriaa. Koulun vintti on avoin ja tulee sellaisena pysymäänkin, joten pärekatto jää näkyviin. Valitettavasti katon vuotokohdat olivat lahottaneet pärettä niin pahoin, että katteeseen oli muodostunut selkeitä aukkoja. Pärekaton korjauttamiseen ei taloudelliset rahkeet enää riittäneet. Kompromissina katolle asennetaan moderni ns diffuusioavoin (hegittävä) aluskate. Materiaalitunnultaan aluskate on hämmentävän miellyttävä, kaukana muovisesta mielikuvasta.

Vanhat sementtiset valssitiilet odottavat vielä lennätystä kuormalavalle ja pääsyä loppusijoitukseen.

Auringonnoususta auringonlaskuun. Päivä pulkassa.

Suojaava pihamänty

Pihamme vanhin mänty, sinänsä vielä nuori, kouluakin nuorempi, suojaa 114 vuotiaan koulun eteläseinustaa. Ylimmäisistä oksista yksi kurottautuu katon ylle ja toinen hipoo seinää - ehkä niitä täytyisi hieman karsia. Mihinkään radikaalimpaan toimenpiteeseen ei perheen nuorimmainen olisi suostunutkaan - ja männyssä on oravien pesä. Vanha tiilikatto on tullut nyt tiensä päähän ja uusi kate jo tulossa, on hyvä ajankohta poistaa havunneulasia katolle ravisteleva oksa. Pyysimme apuun arboristi-metsuri Mikko Pajuniemen. Hän on taitava puunhoitaja, joka työskentelee puiden kanssa lempeällä silmällä ja taidokkaasti. Mikon ketterää kiipeämistä ja tottunutta puussa liikkumista oli mukava seurata:

Ja lopputulos on hieno: tuskin kukaan edes huomaa mäntyä karsitun!

Helmikuu herätti auringonkehrääjän

Päiväkirjasta:

Yöpakkaset -16°-20°C ja päivisin aurinko lämmittää keskimäärin +10°astetta.

20.2  Päätimme hieman auttaa aurinkoa ja harjasimme lunta pois keräimen pinnasta.

Puolilta päivin keräimen nesteen lämpötila kohoaa lähes +20°C, mutta ei vielä laukaise kehrääjän koneistoa eli kiertovesipumppua, sillä vesivaraajan alaosan lämpötila oli +21°C. Pumppu käynnistyy, kun keräimen lämpötila ylittää varaajan alaosan lämpötilan. 

21.2  Auringonkehrääjä käynnistyi! Keräimen nesteen lämpötila klo 12.30 +33,4°C

22.2 klo  klo 12.30 +37,6°C

23.2 klo 12.30 +41,0°C 

24.2 Tänään +40-42 asteinen vesi on kiertänyt n 2 tunnin ajan katolta varaajan alaosaan. Sillä on jo merkitystä. Pesutilojen lattiassa kiertävä lämmitysvesi jäähdyttää varaajan alaosaa, joten jo nyt auringonlämpö korvaa periaatteessa saunan ja pesutilojen lattialämmityksen. Varaajan alaosan lämpötila on noussut pysyvästi +30 asteeseen (+10°)

Keräimet ovat olleet ateljeen katolla jo vuodesta 2004 - ja täysin huoltovapaat. 

Suosittelen lämpimästi - askel kohti uusiutuvaa energiaa ilman nokihiukkasia!

Helmiä hangella, lunta ja pakkasta: kattoremppa alkaa!

Yöllä pakkasta -25°C, aamulla vielä lähes -20°C. 

On alkanut omalta kohdaltani se isoin rakennusperinnön vaalimiseen liittyvä projekti. Jännittää hieman. Maakuntakaavassa suojellun koulurakennuksen betonitiilikatto on tullut tiensä päähän - itse asiassa jo jonkin aikaa sitten. 

Työmaan porukka vaikuttaa osaavalta - ja kylmää pelkäämättömältä. No, kyllä pakkanen aina märkäkelit voittaa. Aurinko lämmittää paukkupakkasilla.  

Työmaa syntyy rakennustelineiden pystytyksillä, joita tulee molemmin puolin rakennusta.