Syyssateita on ollut toistaiseksi vähän. Sateiden vähäisyydestä kielivät paitsi metsään kuivunut alun lupaava sienisato ja tiilikaton sammalet. Talon eteläseinustaa varjostavan komean männyn neulaset ovat kellastuneet ja varisevat. Ne muutamat syksyiset sadekuurot ovat olleet sitäkin rankemmat: vettä on tullut alas kuin aisaa. Koulun vanha tiilikatto ja alkuperäinen päre-aluskate eivät enää pidätelleet rankkasadetta. Vesitihkua valui sieltä täältä katolta alas vinttitilaan. Toisen jiirin alle jouduin laittamaan vesisaavin. Kastuminen ei sinänsä ole vielä katastrofi, sillä vintti on avoin ja korkea hyvin tuulettuva tila. Olemme nyt sen tosiasian edessä, että kaunis sementtitiilinen sammalkatto on korjattava/uusittava.
Ks. arkistosta juttu kauniista sammalkatosta
Kosteina kausina katto on kaunis ja vehreä. Sammalten suodattamaa vettä valuu ränneistä tynnyreihin vielä päiviä sateiden jälkeen. Sammaleet pidättävät vettä - ja myös lisäävät katon painoa. Kattorakenteissa emme ole huomanneet painosta johtuvia muutoksia.
Päivitys lokakuulta:
Ensiapua eli rikkoutuneiden tiilien vaihtoa (onneksi on varatiiliä). Nuorimmainen vaihtoi yhteensä viisi katto- ja kaksi harjatiiltä:
