Miksi me laulamme? Runonlaulajien jälkeläisinä vastaamme sen pitempää pohtimatta Larin-Kyöstiä lainaten: "En tiedä, miksi laulaa lintunen ja miksi jyräjääpi ukkonen. Vaan itse tiedän siksi laulavani, kun sävelet soivat rinnassani!"
tai näin:
- Miksikä laulan? Nyt tiedän jo senki:
- Laulu kun sieluhun voimia saa.
- Laululla tenhon on voimainen henki,
- Riemut ja tuskat se ain’ tasoittaa. –
- Ääneni vaikk’ ompi kuuluton, räivän,
- Laululla riemuiten ain’ alan päivän’,
- Ukkoa Tuonelankin
- Laululla tervehdin!
- Vieno
- (C. Edv. Törmänen 1855–1880)
Viimeaikaiset tutkimukset ovat Rauno Lauhakankaan mukaan osoittaneet linnun laulaessaan tuottavan dopamiinia aivoihinsa. Dopamiini on hormoni, joka saa ihmiset tuntemaan mielihyvää. Dopamiini on nk. kaksisuuntaisesti vaikuttava mielihyvähormoni: toisaalta se rauhoittaa, toisaalta se piristää. Minulle on ollut riemustattava tieto se, että oletettavasti dopamiini aktivoi meitä jäsentämään kaoottista ympäristöä havainnoimalla, arvioimalla ja suunnittelemalla. Toisin sanoen mielihyvä-hormoninvirtaus on avain elinympäristömme kaikkinaiseen ymmärtämiseen. Tämä ymmärrys johtaa meitä rauhoittumiseen ja tasapainoon ympäristön kanssa joka puolestaan saa aikaiseksi mielihyvän tunteita sekä tyytyväisyyttä. Laulu, laulettu runous, soitto ja tanssi ovat avaimia dopamiini-virtauksen aikaansaamiseksi. Todennäköisesti myös lintu laulaa mielihyvästä ja sydämen kyllyydestä, jotka ovat linnulle myös elinympäristön hallintaa.
Perinteisesti eläimen laulua on selitetty joko vastakkaisen sukupuolen houkuttelulla, urosten keskinäisellä kilpalaulannalla tai reviirin merkkaamisena, soitimella soittamisella. Mielenkiintoista, että äidinkielestämme puuttuu omakielinen sana "musiikki" ja musiikin tuottaminen on soittamista (eikä "pelaamista", vrt englanti). En tiedä pitäisikö valaan laulua kutsua soitoksi vai lauluksi....
Ryhävalaan laulu, joka "löydettiin" vasta 60-70-lukujen taiteessa "kylmän sodan satona". Yhdysvaltalaisten sukellusveneiden vakoillessa venäläisiä löytyi merkillinen äänien jatkumo, joka ei voinutkaan olla lähtöisin vihollis-sukellusveneestä. Ääni taltioitiin nauhalle. Samantien valkeni äänen alkulähteeksi suurikokoinen valas, ryhävalas. Laulua ei ensin haluttu julkaista, koska pelättiin valaanmetsästäjien näin kykenevän paikallistamaan valaita äänen perusteella. Ryhävalaan laulun julkaiseminen 70- luvun alussa sai aikaan valtaisan valaiden suojeluun tähtäävän ympäristöliikkeen. Nykyisten ympäristönsuojeluliikkeiden äiti on näin valaan laululla synnytetty. Tarkempi ryhävalaan laulun analyysi on osoittanut, että kyseessä on todellakin laulu, jossa on toistuvia säkeitä, jaksoja ja rytmi ja joka myös muuntuu samalla yksilöllä vuosien kuluessa. Kuin runonlaulajia ja runonlaulua hihkuu vanha folkloristi! Laulu on sanojen runoutta, soitto on ääneen runoutta...
David Rothenberg on soittanut klarinettia yhdessä useiden valaiden kanssa. Hän on kokenut valtaisia onnen hetkiä kun ilmeinen vuorovaikutus soittajan ja laulajan välille onkin syntynyt. Yhteisen soittosession järjestäminen ja sen suunnitellusti onnistuminen vaatii, kuten arvata saattaa, satojen tuntien ponnistelua ja myös pettymyksiä. Davidin teos "Thousand Mile Song" kertoo ryhävalaan laulun ensiäänityksestä ja sen julkaisun aiheuttamista kuohuista - sekä ympäristöliikkeen synnystä. Teos kertoo myös hänen omista soittohetkistä valaan kanssa. Yhden kerran hän on kertomansa mukaan onnistunut hetken "jammalemaan" maailman suurimman laulavan ja laajimman äänialan hallitsevan nisäkkään, ryhävalaan, kanssa.
David kysyikin yleisöltä: miksi ryhävalas laulaa (tai luo musiikkia, kuten hän itse valaan esityksen tulkitsee). Onko ryhävalaan laulu esitys - hän jatkoi? Vain uros ryhävalaat laulavat. Yleisimmät arvailut laulun tuottamisen "syihin" liittyivät pariutumiseen, viestin lähettämiseen satojen kilometrien päässä ruokaileville naaraille, naaraiden miellyttämiseen. Todellisuudessa tutkijoiden havainnot ryhävalaista ovat osoittaneet sen, että laulu ei tunnu naaraita lainkaan kiinnostavan tai se ei saa aikaiseksi minkäänlaista erityistä liikehdintää tai huomattavia reaktioita naaraiden parissa. Myöskään urosten välistä kilpalaulantaa ei ole tunnistettavissa.
Laulaako ryhävalas sydämensä kyllyydestä, ollakseen onnellinen ja yhtä ympäröivän maailman kanssa?
Vaikka ryhävalas on tunnetuin ja eniten tutkittu suurista valaista, kukaan ei todellakaan pysty selittämään, miksi ryhävalas laulaa. Laulut yleensä syntyvät pariutumislaitumilla, joten monet tutkijat uskovat laulamisen liittyvän pariutumiseen. Perinteiset tulkinnat uroksen miellyttämisyrityksistä, sosiaalisen aseman esiin tuomisesta, kilpailusta muiden urosten välillä, ovat liian yksinkertaisia. On tehty erilaisia uusia hypoteeseja valaita seuraamalla. Usein laulaja on yksinäinen uros. Toisinaan laulavalla uroksella on mukana naaras poikasineen, toisinaan myös toinen uros. Vahvimmat uudet hypoteesit liittyvät vuorovaikutukseen ja lauman yhteistoiminnan järjestämiseen, yhteisöisyyden vahvistamiseen sekä mahdollisesti urosten väliseen avunantoon pariutumisen onnistumiseksi. Myös valaiden aivoista on löydetty dopamiinia. Näyttäisi siltä että laulun ja äänen runoudella on perustavanlaatuinen merkitys niin ihmisen, kuin valaiden ja lintujen, ympäristön hallinnassa eli ympäröivän ekologian hallinnassa, tapahtui se sitten dopamiinin, kaikuluotauksen, liikkeen, mielihyvän ja yhteenkuuluvuuden vaikutuksista yhdessä tai erikseen.
Toimiakseen äänirunouden, soiton, musiikin on oltava hyvää! Voi vain arvailla mikä merkitys on kaikella äänisaasteella niin valaille kuin ihmisellekin - tai mitä aiheuttaa epämiellyttävä, "väärä" musikki, ihmismielelle?
Joka tapauksessa:
Onnellisuuden kysymykset ja mittarit olisi saatava mitä pikimmiten käyttöön ihmisten aiheuttaman lopullisen ekokatastrofin välttämiseksi!
