Eilen aurinko näyttäytyi ja sitä ahkerasti päivitettiin (vai päiviteltiin) somessa. Harmaus on palannut. "Harmaa on hyvä väri" ja mieli on keväässä. Valkoselkätikka jopa kävi koputtelemssa vanhaa koivikkoa pihapiirimme tuntumassa. Toivottavasti kumppani löytyy ja muuttopuuhat edistyvät. Meille vaan, täällä on hyvä asua!
 |
| Kuva: Pasi Airike
Pilvisyys ei ole estänyt haaveilemasta ensi kesän vanhan koulurakennuksemme maalaus-urakasta. Ehkä pilvisyys on vaikuttanut värimaailmaan: mieltymys voimakkaaseen kelta-punaokraan on nyt hiipunut (liian "kartanomaisena") ja olen alkanut pitää alkuperäistä värimaailmaa parhaana: harmaan valkoinen talo jugendin vihreillä vuorilaudoilla -ehkä oranssinpunertavilla pokilla (tai tikan vatsahöyhenien värisillä? ). Tosin kaikkein vanhin maalikerros löytyy hirren pinnasta ja se on keltaokraa.
Tästä värimaailmasta myös nuorimmaiseni (12v) pitää eniten:   |
Kuvat ovat Kemiöstä entisestä koulurakennuksesta.
Kuvissa (alla) Peksalan wanha koulu ostovuonna 1986 ja maalauksen jälkeen 1987:
Kuvassa näkyy selkeästi, miten kivijalka oli alunperin peitetty kokonaan maan alle (ja nyt se on kaivettu esiin). Edelliset omistajat olivat teettäneet autotallin oven tilalle tyyliin sopivan kaksoisoven. Halusimme kuitenkin lämpöenergisistä syistä laittaa seinän umpeen. Seuraava kuva kertoo miten Tikkurilan öljymaalin pigmentti on haalistunut vuosien saatossa -tai oikeastaan väri oli jo tässä haaleudessaan ennen kymmentä ikävuottaan:
Tumma punainen on kokeilu itsetehdyllä öljymaalilla, jossa punamultaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti