"Milloin sä saat rahasi takaisin", "milloin aurinkokeräimet maksavat itsensä takaisin" tai "kannattaako rakentaa aurinkokeräin-järjestelmä" ?
Epäilen että harva remontintekijä joutuu vastaamaan vastaavanlaisiin kysymyksiin: "milloin sun lautasantenni maksaa itsensä takaisin, tai uima-allas, kattoikkuna"...
Ateljee-taloni betonitiilet ja tiilien alla oleva satavuotias aluskate olivat tulleet tiensä päähän. Rakennus on toiminut koulun keittolana, rakennusvuosi 1904 ja keittolalaajennus vuodelta 1949. Ennen keittolaa, rakennuksessa on ollut koulun yhden lehmän navetta ja karjakon kamari. Aloitin ateljeen remontin 2003, aurinkokeräimet asennettiin katolle vuonna 2004.
Miksi?
Siksi, että minusta ne ovat kauniit ja yksinkertaisesti kuuluvat luonnolliseksi osaksi etelään päin kaltevaa kattorakennetta. Käytän myös paljon lämmintä vettä "työskentelymateriaalina" muokatessani villaa huovaksi. En tehnyt kannattavuuslaskelmia. Intuitio ohjasi ratkaisujani, ja aurinko. Valintoihin ja päätöksentekoon vaikuttivat ekologia, estetiikka, etiikka ja kulttuuri - rahatalous tuli jossain peräjäljessä.
Yllätys yllätys: en voinut olla huomaamatta ensimmäisen aurinkokeräin-vuoden jälkeen perheemme vuotuisen sähkönkulutuksen pudonneen 40 prosenttia. Neljä vanhinta lastani olivat yläasteella ja lukiossa, suihkua käytettiin paljon. Moni aurinkoenergiaan epäilevästi suhtautuva esittääkin usein argumentiksi: "mutta kun aurinko ei paista juuri silloin kuin sitä lämpöä tarvittaisiin!" . Unohdamme helposti käyttävämme lämmintä vettä ympäri vuoden ja runsain määrin. Lisäksi aurinkolämpö lämmittää märkätilan ja saunan lattiaa, joten voin hyvillä mielin pitää lattialämmitystä yllä ympäri vuoden, mikä takaa myös pesutilojen säilyvän kuivina ja raikkaina. Pyykin pesen aurinkoisen aikaan, samoin tiskit, mahdollisuuksien mukaan. Kertaakaan ei lämmin vesi ole päässyt loppumaan. Lämmin vesi siirtyy keräimistä 1000 litran akkuvesivaraajaan, jolle löytyi paikka entisen karjakeittiön muuripadan alustalta Nyt käyttövesi ja lattiassa kiertävä vesi lämpenevät sydäntalvella vesikiertohellalla sen aikaa kun aurinko huilii pesässään.
Tammikuu on ainoa kuu, jolloin pumppu ei ole lainkaan pyörähtänyt. Selväähän se, että marraskuusta helmikuun loppuun, neljä kuukautta vuodesta, aurinkolämmöllä ei ole suurta merkitystä lämmittäjänä - iloa sen sijaan piisaa. On hienoa seurata kevättalven käynnistymistä aurinkokeräinten tumman lasipinnan pilkistäessä lumimassojen alta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti