Aurinkokeräinten ympäriltä ovat kaikki lumet sulaneet. Aamulla keräinten lasit olivat valkoisen kuuran peitossa. Yöpakkaset jatkuvat ja luvassa on vielä lumisateita ja kylmenevää.
Tuulenpuuskat riepottelivat oksia. Paksujen pilvenhattaroiden lomasta pilkistävät auringonsäteet käynnistivät keräinten pumpun. Sähköt katkesivat. Työpostiruuhkan purkaminen keskeytyi. Vedentulo loppui. Ajankuluksi keitin kahvia. Kahvinkeitto onnistui puuhellalla hyvällä tuurilla, koska olin laskenut aamulla vettä kannuun. Keskeneräisiin töihin pitäisi tarttua, mutta miten sen tekisin? Ompelukone ei toimi. Aurinkokeräimen pumppu ei toimi. Radion patterit lopussa. Lähdin koiran kanssa ulos kävelylle. Tienvierustan männyt taipuivat kuin ruohonkorret tuulenpuuskissa. Ulkoilu ei toimi.
Haaveenani on jonain päivänä irtautua valtakunnan sähköverkosta. Olen silti suunnitellut aurinkosähköjärjestelmän hankkimista, joka nimenomaan olisi yhteydessä verkkoon. Verkko toimisi säätövoimana. Siinä olisi järkeä, paitsi sähkökatkojen aikana. Tosin joutuisin lahjoittamaan ylimääräisen sähkön ja maksamaan säätövoimasta sähköyhtiöille. Akkujen kanssa pelaaminen ei vaan innosta. En löydä punaista lankaa haaveeni toteuttamiseen. Eikä minulla ole varaa suinpäiseen kokeiluun. Akku vai verkko-invertteri - vaatiko riippumattomuus molemmat? Taidan jäädä odottamaan nuorison ratkaisua asiaan. Perheestäni löytyy sähkötekniikan opiskelija.
Lapset olivat pieniä. Oli joulunaika ja ihmisillä kinkut uunissa. Sähköt katkesivat kymmeniksi tunneiksi (40h ?). Kuitenkin juuri tuo "sähkötön pari päivää" on yksi mukavimmista joulumuistoista: muotoilimme joulupiparkakkuja otsalamppujen valossa. Piparkakut ja muut jouluiset muonat paistuivat puu-uunissa, kuten aina ennenkin. Lapset olivat innoissaan ja arkinen puu-uuni nousi arvoon ansaittuun. Selviytyminen ilman sähköä piristi kummasti. En muista olisiko ollut vesihuolia tuolloin. Vedet lämmitettiin puuhellalla, joten kattilat ja säiliöt olivat aina täynnä vettä.
Aurinkokeräinjärjestelmän heikkous on sähköriippuvuus. Olen pohtinut tilannetta jossa sähkökatko osuu keskelle helteistä kesää. Lämmöstä on tuolloin ylituotantoa ja keräinten vesi lähes kiehuvaa. Sähkönsaannin keskeytymisen seurauksena pumpun pysähtyminen aiheuttaisi veden kiehumisen järjestelmässä. Voiko ylikuumenemisesta seurata putkien halkeaminen, keräimen hajoaminen!? Kesäkuumalla nostan lattiakierron lämpöä ja tuuletan tiloja varmistaen näin pumpun pyörimisen. Tuhannen litran akkuvesivaraajan lämpötila nousee helteellä yli 90 asteeseen. Säästän suuret pyykkivuoret kuumille päiville, samoin mattojen pesun. Mitään vahinkoa ei ole koskaan tapahtunut, vaikka olen ollut poissa hellejaksoilla. Koputan puuta. Suunnittelin joskus puolileikilläni kesäksi "aurinkosuihkupalvelua" Suomenkulmaa polkeville pyöräilijöille, mutta en tohtisi lisätä veden kulutusta.
Aurinkokeräinjärjestelmän toinen heikkous on lämmön talteenotto talvikuukausien varalle. Muistan lukeneeni (nyt valitettavasti en löytänyt lähdettä ) Ruotsissa auringonlämpöä varastoitavan kallioon, josta sitä pumpataan talvikäyttöön. Suomessa valtiovallan kiinnostus aurinkoenergian hyödyntämisen mahdollisuuksiin on edelleen laimeaa. Ehkä tämän kevään tuulet tuovat radioaktiivisten hiukkasten lisäksi muutoksen Suomen energiapolitiikkaan. Huomaisivat, paistaa se aurinko risupakettiinkin!
 |
| Eilinen saalis 8 kwh ja tänään 4,6 kwh Kehrätyn aurinkoenergian laskukaava: (kehrätty lämpö C)x(litrat/varaajan alaosa 330l)x(veden ominaislämpökerroin 4,2)=Kilojoule Kilojoule > Energiamuunnin > Kilowattitunti kWh |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti