14.11.2013

Vesi tippuu varaajan venttiilistä - ensimmäinen huolto!

Puoli vuotta on vierähtänyt kehräten edellisestä päivityksestä. Mitäs sitä päivitellä: kaikki hyvin, lämmintä vettä on riittänyt vaikka muille jakaa. Aurinko paistaa ja keräin kehrää lämpöä talteen yhtä varmasti kuin maa kiertää aurinkoa.  Marras on nyt maassa, keräimet aamulla jäähileessä, mutta  vesi keräimissä jo 35 asteista (klo 10.30). Pilvipeite lähestyy, joten ei taida keräimen kiertovesipumppu käynnistyä tänään (jälkihuomautus: olin väärässä, parhaillaankin lämmintä vettä virtaa varaajaan 65/100 nopeudella, klo 11.30)





Kesällä oli järjestelmän 9-vuotis-synttärit. Tänään ensimmäisen kerran piti hälyttää LVI-asentaja paikalle. Ylimmäinen venttiili lämminvesi-varaajasta vuotaa. Näin on auringonkehrääminen sujunut: yhdeksän vuotta ilman minkäänlaista ongelmaa tahi huoltoa!

Miksi venttiili sitten vuotaa. Epäilin itseäni: muutaman kerran on vesiventtiili jäänyt avaamatta, kun olen pitänyt tulia vesikiertohellassa.  Olen havahtunut venttiilin avaamiseen vasta kuullessani valtavan kiehumis-kuplimis-äänen... Ei se siitä, lohdutti LVI-asentaja, joka on myös asentanut vesikiertoisen puuhellan varaajan kylkeen. Ne tiivisteet vaan kuluu...Niinpä. Paineet ovat myös laskeneet, mutta kierto pelaa.

Olin huolissani myös alkuperäisen glykoli-nesteen pakkasen kestävyydestä. Asentaja lupasi mitata keräimissä kiertävän nesteen venttiilinvaihto-reissulla. Tuskin nestettä edes tarvitsee vaihtaa, mikä olisikin parasta, sillä ympäristömyrkystä on sentään kyse.  Opin taas asentajalta jotain uutta: glykolin kiehumispiste on paljon korkeampi, eli huoleni siitä, että kesällä keräimissä kiehuu (ja keräimet räjähtäisivät) on ollut turha, samoin sen, että varaajaan lisätty paine nostaa myös veden kiehumispistettä. Kesällä  tuhannen litran akkuvaraajassa on lähes sata-asteista vettä. Kierrätän lämpöä märkätilojen lattialämmityksen kautta. Suihku-ja saunatilat pysyvät kuivina, ei viihdy jalkasieni aurinkolämmittäjän lattioissa!


Sain palautetta. On jälleen kerran mietitty onkohan aurinkolämpöjärjestelmä maksanut itsensä takaisin, blogistani kun ei löydy tarpeeksi riippumattomia laskelmia...Hei, voin laittaa pääni pantiksi: aurinkoinen järjestelmä on maksanut itsensä takaisin jo neljä-viisi vuotta sitten. Nuorison asuessa vielä kotona lämpimän veden kulutus oli suurta ja veden lämmitys suurin kuluerä sähkölaskussa. Nyt on vesikiertoinen puuhellakin (keskuslämmitysliesi) maksanut itsensä takaisin. Lämminvesi-varaajaa ei enää tarvitse lämmittää sähköllä talvellakaan, vain poissaollessa. Pitäisikö meidän yrittää maksaa itsemme takaisin?

Minulle alkuperäinen kimmoke aurinkokeräimien asentamisen on ollut sekä periaatteellinen (ympäristö-) että rakennus-esteettinen päätös, jota vauhditti mielekiinto ylipäätään aurinkoenergiaa ja -teknologiaa kohtaan. Keräimen seuraaminen on myös viihdettä, joka sekin maksaa itsensä takaisin.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti