24.10.2015

Elämää ikkunoiden ympärillä

Talitiaisen tuntee kaikki - tuttavallisemmin talitintti. Ennen vanhaan talitintti pesi metsissä, nykyään se viihtyy parhaiten kulttuuriympäristöissä. Suomen talitiaiskannasta jo suurin osa pesii ihmisasutusten läheisyydessä.

Talitiainen Parus major Kuva: Pasi Airike
Talitinttien keskuudessa on nyt suurinta muotia asustaa vanhan puutalon pihapiirissä, varsinkin talon, jossa pellavaöljylle tuoksuvia ikkunaruutuja on ainakin sata, ja jonka asukkaat juoksevat vuodet ympäriinsä kumisaappaat jalassa jättäen jälkeensä vernissan tuoksua. Näihin pihapiireihin voi luottaa: sieltä löytyvät parhaimmat lintujen ruokintalaudat ja vuodesta toiseen nokittavaa ikkunakittiä. Pitkän talven jälkeen tuore, kädenlämmin ja vasta ikkunalasin reunaan veitsellä vedetty, nokassa sulava kitti liukastaa kurkun ja takaa parhaimman soidinlauluäänen. Tinteille kaikkein herkullisinta ajanvietettä on nakutella ikkunapuitteesta kesän yli kuivunutta kypsää kittiä. Syksyn kuulailla keleillä tinttien ikkunalasien rytmikäs nakutus kantaa kauas metsien taakse houkuttellen paikalle lisää hyvän päälle ymmärtävää rummutusseuraa. Nykyään tintit saavat kittejä myös valko- ja mustapippurilla maustettuna, uusimpana tulokkaana on cayennepippuri.

Talitiaiset ovat ylpeitä, mutta huumorintajuisia ja sielukkaita kulttuurilintuja, jotka empimättä omaksuvat eksoottisetkin maut nokkaansa - eikä ole nokan koputtamista maalatussakaan kitissä: maalit sisältävät alkuaineita ja mineraaleja, jotka pitävät tinttien keltaiset rintahöyhenet kiiltävinä ja tuuheina. Fiksuja ovat.


Kuitenkin, ihminen kun olen, olen halunnut vaikeuttaa kittien nokkimista ja luoda tinteille enemmän kulttuurisia haasteita. Ikkunakittien maustamis-kokeilulla oli alunperin juuri tällainen haastava tarkoitus. Mausteet eivät kuitenkaan vaikuttaneet lainkaan tinttien jo traditionaalisiksi kehittyneisiin tapoihin. Hyvä puoli kokeessa oli se, että sain vanhentuneet mausteet vihdoin käytettyä pois.


Nyt operoin valon heijastuksilla: olen laittanut vanhoja cd-levyjä ikkunoiden väliin erilaisiin kulmiin suhteessa auringonvaloon. Toisen ikkunan ulkopuolella on vielä vanhaa keinovalikoimaa käytössä: kiiltäviä koiranruokasäkin suikaleita roikkumassa. Nuorin lapseni on tehnyt ala-asteella hypnoottisella katseella varustetun pahvisen kissan, jonka teho on jo todistettu: kissan vartioiman ikkunan kitti jää tinteiltä syömättä. Ehkä minun pitäisi monistaa näitä pahvikissoja (koska sittemmin teini-iän saavuttanut nuorimmaiseni ei ole innostunut jatkamaan kissa-taiteilijana). Kiiltävät suikaleet tuulessa toimivat aikansa, mutta niiden teho heikkenee, jos ne pysyvät pitkään samassa paikassa. Sen sijaan kokeilut cd-levyillä ovat lupaavia: nakutus on vaimentunut lähes kokonaan. Enää kaikuu ränneihin erikoistuneen tintin metallinen rummutus - tintti nokkii ilmeisesti hyönteisiä sammaleista. Tintit ovat siirtyneet joko vanhaa mäntyä koputtamaan tai perinteisen piharuokinnan ääreen. Perustuuko cd-levyjen teho heijastuksiin vai pelästyvätkö talitintit omaa peilikuvaansa?


Parasta olisi noudattaa työkalenteria: kittaukset ajoissa ja varhain kesällä ikkunat paikoilleen maalattuina ja kuivina - mutta jotenkin näissä remonttihommissa harvoin ideaali toimii - ja kun niitä ulkopuolisia kitattavia aukkoja on 107. Kaikkia ikkunoita ei tarvitse uudelleen kitata, osaan riittää vain paikkaus ja maalaus. Koulun ikkunat sijaitsevat korkealla, joten moneen kertaan en viitsi samaa työtä tehdä uudelleen tinttien takia. Mutta harvoin olen kuullut vanhan talon kunnostajan valittavan talitinteista!


Talitiaisten kulttuurinen kehitys jatkuu. Nyt tintit haluvat talveksi sisätiloihin - tai siltä se vaikuttaa: eteisen oven ollessa avoinna,  linnut lentävät määrätietoisesti sisälle.

Talitintti on päässyt sisälle  luokkahuoneeseen asti - ja viihtyy keskellä huovutettua teosta.



TallennaTallenna

3 kommenttia:

  1. Ystävällisesti olit kirjoittanut näistä nokankoputtajista, voisi luulla että tulis äkäsempääkin tekstiä ;) Yksi huomio: Linnut ei tunne chilin polttavan ainesosan polttavuutta nokassaan niin kuin nisäkkäät tuntee, eli chili ei ainakaan tepsi, mutta onko cayannessa eri aine se polttava? Luulis että on sama, eikö se ole myös chilikasvi. No en mene vannomaan, kun en muista edes sen polttavan aineksen nimeä. Mutta lintuja se ei polta, sen mää tiedän :D varmaksi.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Annakreeta! Mielenkiintoinen hyvä tieo - eipä tarvitse tuhlata siis chiliä ikkunakittiin! Laitoinkin tänään lisää kiiltäviä huiskaleita ja cd-levyjä heilumaan...

    VastaaPoista
  3. Ei kestänyt kauaa, kun heijastusten teho lakkasi. Ei auta chili - luulen että kaikki on kokeiltu. Hieman helpotusta toi muhkean sianihra-ruokinnan järjestäminen sopivalle etäisyydelle talosta - mutta siellä pitää sitten olla koko ajan sitä silavaa. heitämme myö loukutetut rotat tinteille. Ovathan siis lihansyöjiä, siksi myös himoitsevat talia - ja osikos kitti jonkinlainen talin korvike?

    VastaaPoista