1.5.2011

Varjoja paratiisissa - tarvitsemme niitä

Vappu toi viileää ilmaa ja saamme taas keitellä pannukahvia vesikiertoisella puuhellallamme. Samalla lämpenevät vedet vesivaraajassa. Aurinko vilahtelee tummanharmaiden kiivaasti purjehtivien pilvien lävitse nostaen keräinten lämpötilaa ja käynnistäen kehruupumpun. Saldo jää kuitenkin niukaksi. Pärjäisimme kyllä ilman aurinkolämpimiä suihkuja, mutta vuorottelevat rae- ja lumikuurot sekä navakka tuuli viilentävät tupaamme. Puuhellasta on moneksi, varsinainen hybridien hybridi: keittää pannukahvit, lämmittää käyttöveden, pitää yllä lattialämmitystä ja kodin viihtyvyyttä lämmittämällä sisäilmaa samalla tuulettaen.



Keväisin  auringonkehruuaika olisi pitempi jos kaataisimme muutaman männyt keräinten kaakkois- ja lounaispuolelta. Olemme jo aikaisemmin kaataneet kaksi pihakoivua keräinten edestä. Tosinaan katselen synkeitä varjoja keräinten selektiivisten lasien pinnalla auringon paistaessa iltapäivällä vielä lämpimästi. Toinen varjomännyistä kuuluu oraville, latvassa on oravanpesä. Ilmaston lämmetessä ja kuumien kesien paahteessa kallioinen tonttimme kuivuu herkästi. Haluan jättää pihamaalle varjostavia puita. Kesäisin aurinkolämmöstä on ylituotantoa ja keräinten vesi nousee lähes kiehumispisteesen, joten varjostavat puut ovat pelkästään hyödyksi. Siksi on syytä tarkkailla aurinkokeräimien ympärystää ainakin auringonkierron verran, ettei vaan tule kaadettua turhaan puita kehruun tieltä. Lisäksi kasvavat puut ovat hiilinielujamme. Jokaista kaadettua puuta kohden yritän istuttaa ainakin kaksi tilalle.

Kevät ja koivunkanto
Lunta säilössä sahanpurujen alla. Naapurilta ostetut ylivuotiset "hukkatukit" pilkottu ja pinottu.. Säästimme pari lehtikuusitukkia ulkoistuin-tarpeiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti